Vain elämäää

Heiii kaikki taas pitkästä aikaan !
Meillä menee tooosi hyvin, pitkästä aikaa Sisun kanssa. Maito on sopivaa Sisulle ja hän juo sitä todella paljon ja määrät koko ajan nousee ! Viime sunnuntaina aloitimme maistelemaan porkkanasosetta. Aluksi Sisu ei tykännyt yhtään, mutta nyt se tykkää siitä ja syö sitä jo ihan reippaasti. Syötän piltin kerran päivässä 12 aikaan. Huomenna sitten aloitamme maistelemaan perunasosetta. Jossain vaiheessa viikkoa lisään mukaan porkkanaa sekaan, tai sitten annan kerran päivässä perunaa ja porkkanaa erikseen.
Sisu on ollut eilen ja tänään illalla melko känkkäränkkä. Mahaa ei väännä tai muutakaan, muuten vaan kiukkuaa. Olisikohan hampaita? Koska ikeniä tuntuu kutittavan tosi paljon. Hehe, eilenkin se halus tutin suuhun, ja veti sitten kumminkin itse sen pois ja kun se veti sen pois, niin Sisu veti kauheet pultit :D ihana..
Eli siiis meillä tooosi hyvin :)

Käytiin torstaina haaaparannassa, lapsen isän ja tämän kaverin kanssa.
Ikeasta ostin itselle kaksi lampaantalja mattoa, ja sitten keittiöön kaikkia veitsiä sun muita juttuja. Jaa toki limukkaa sit. Ihan kiva reissu meillä oli, mutta toivoin vaan että oispa mullaki ollu joku kaveri mukana koska oli välillä vähän tylsää ku pojat puhuu autoista ja ym... Ite jäi vähän ulkopuoliseksi, mutta iiihan sama.

Hyihyi, ulkona sataa lunta. Jotenki mulle ei tullu semmosta ' jeeee ensilumii<33' fiilistä, ja olin ihan ihmeissään. Mua ei oikeestaan ees kiinnostanu. Yleensä se on semmonen JEEE tunne mutta nyt ei. Haluisin että ois vielä kesä ja lämmin, enkä mitään -30 asteen pakkasia.. Sisulle pitäisi hommata lapasia ja villasukkia talveksi, toppapuvut Sisulla onneksi on jo. Itse tarvisin takin ja kengät. Oon niin ilonen ettei tarvi pyöräillä kouluun missään loskapaskassa tai kauheessa pakkasessa, mutta taas toisaalta ootan sitä innolla että pääsen taas kouluun.

Viime postauksissa olen puhunut omista lääkäri käynneistäni ja näin. Itseäni on ärsyttänyt se pitkään jo että mielialani menee kauheaa vuoristorataa välillä, ja en edes tiedä mitä itse haluan ja mikä on minulle parhaaksi. Kävin siis tästä puhumasta lääkärin kanssa. Ensin mietimme minulle lääkkeitä, tasaamaan mielialaani. Mutta sitten lääkäri päätti että kokeilemme ensin terapiaa. Itsellä meinasi itku päästä(ja pääsikin, kun pääsin autoon) kun tiedän ettei siitä ole mitään hyötyä. Sillä tämä ei tooodellakaaaan ole ensimmäinen kerta kun tätä on. Tätä on ollut melkein 5luokasta asti, joka ikinen syksy. Ja puhumassa olen käynyt. Eniten ahdistaa se etten tiedä mistä puhua sillä en tiedä mikä minua vaivaa. Lääkäri selitti että ei ole ihmekkään jos pää on sekaisin, kun tässä on kumminkin ollut elämänmuutoksia niin paljon. Onhan tämä toki rajumpaa mitä ennen raskautta mutta silti. Ärsyttävää. En vain haluaisi mennä puhumaan, koska tiedän ettei se auta. En vain haluaisi, eieieieiii.
Raskauden aikana, kävin perheneuvolassa juttelemassa, kerran viikossa, ja tunsin ettei siitä ollut mitään hyötyä. Ihan sama kelle puhun, se ei auta.

Ajattelin tehdä pitkästä aikaan kysymyspostauksen. Joten kysymyksiä kehiin, ja laittakaa niitä formspringiin ja tänne, ja laittakaa mielellään kysymyksen loppuun, että KYSYMYSPOSTAUKSEEN tai jotain sellaista. Toivon kaikilta taas asiallisia kysymyksiä.

Lopuksi vielä mun ja lapsen isän väleistä. Mooonia kysymyksiä on tullut meidän väleistä ja jotkut on ollut tosi asiattomia ja ilkeitä. Mutta vastaan tähän nyt näin, että me(tai ainakin minä) rakastan häntä,ja haluaisin olla hänen kanssaan todella paljon, ja olla yhdessä perhe. Sillä en haluaisi Sisulle rikkinäistä perhettä, mutta en kyllä pelkästään sen takia hänen kanssaan ole. Meillä on välillä tosi hyviä hetkiä, mutta tosi paljon niitä. Työskennellään kumpikin omalla tavallamme suhteemme eteen. Meillä on tosi vaikeaa, sillä kummallakin luottamus koetuksella ja nääin meillä on vaikeuksia. Mutta ensinnäkin, EN JAKSA kuunnella mitään juoruja tai huhuja mitä ollaan kuultu mitä hän on tehnyt selän takana ja ymymym, voi olla että ne on totta, ei siinä, mutta kyllä mä odotan että hän itse tulee asiat kertomaan. Myönnän on mullaki jäänyt eräs juttu kertomatta hänelle, ja hän kuuli sen muualta. Mutta tämän jälkeen olen kyllä kaiken hänelle rehellisesti kertonut, että saisin hänen luottamuksen. Mun pää sanoo että jättää, ja jatkaa matkaa, ja välillä sydänkin on samaa mieltä, mutta silti, en tiedä miksi, en voi vaan antaa olla. Tiedän että tosi moni on sitä mieltä että hän tuskin ikinä tulee kertomaan rehellisesti mitä on tapahtunut milloinkin, mutta en tiedä. Uskon että se viimeinen pisara tulee vielä joku päivä, tai no oikeastaan se tulee melkein joka päivä, mutten pysty vaan jättämään.
Mutten ala enempää selittelemään yksityiskohtia suhteestamme, mutta joihinkin kysymyksiin voin vastata.

Yritän ensiviikolla saada kameran jolla otella kuvia tästä kämpästä ja muista jutuista. Eli siis ensi viikolla luvassa(toivonmukaan) Kämppäpostaus kuvien kanssa, esittelen siis missä on mitäkin ja ym. Meidän päivä+kuvia, soseen syömisestä ja ym. Kysymyspostaus.
Mutta nyt mahtavaa lauantai-illan jatkoa teille ihanat lukiat !