Hei lukiat!
Mitäpä meille? No parempaan päin ollaan menossa. Soitin lääkärille ja kysyin neuvoja. Hän käski vaihtaa maitoa joten niinpä siis teimme. Lääkäri käski seurata taas sen 2viikkoa miten vaikuttaa, jos oireet jatkuvat, menemme tutkimuksiin. No miten maito on viikonlopun aikana lähtenyt vaikuttamaan? - Todella hyvin. Aluksi Sisu ei millään meinannut juoda maito, haisee ja varmasti maistuukin tosi pahalle. Mutta nyt menee jo tosi hienosti. Sisun kakka on kylläkin aivan mustaa ollut viikonlopun, mutta erään naisen lapsella oli ollut myös maitoallergiaa ja olivat kokeilleet myös eri maitoja, ja hän sanoi että todennäköisesti Sisu pukkaa vanhaa maitoa pois. Toki soitan huomenna lääkärille ja kerron tästä. Puklannut Sisu ei ole 'normaalia' enempää. Huomenna meillä on neuvola ja siellä täytyy keskustella Sisun piikistä, sillä en tiedä saako sitä antaa Sisulle koska on tämä maitoallergia. Jotkut sanovat että maitoallergikoille on erilaiset piikit, mutta tiedä sitten. Pyydän samalla katsomaan korvat, ettei ole korvatulehdusta. En kyllä usko että on, koska Sisu on tosi hyvä tuulinen ja pirteä.
Sitten vähän muuta.
Meidän Sisu kääntyi Torstaina selältä mahalleen :) Pienellä avustuksella, siis Sisu ponnisti vauhtia jalastani, mutta muuten mies käytti omia voimia ! Voi että, ilmekkin oli niin ihana kun Sisu nosti päätä ja nauroi ja katsoi minua ilmeellä että : Äiti kato, mä tein sen !!! Voi ihana <3
No mutta mitä MINULLE?
Perjantaina lähdimme O:n kanssa Ouluun. Tarkoituksenahan oli viettää syntymäpäiviä, jotka ovat huomenna, ja kierrellä kirppareita. Kirppareilta löysin vaikka ja mitä ihanaa itselleni ja Sisulle tietenkin. Suunnittelimme menevämme elokuviin ja tekevän jotain muuta kuin katsoa telkkaria kotona, mutta siinä kävikin sitten niin että emme tehneet mitään. Perjantaina J laittoi minulle tekoripset. Lauantaina vietimme sitten W:n syntymäpäiviä. Noooh, jos kaikki menee hyvin niin ensi viikonloppuna juhlimme. Juhlimisella en sitten tarkoita heti ensimmäisenä kännien vetämistä, vaan sitä että teen jotain normaalista poikkeavaa, eli muutakin kuin istun kotona iltaisin kattelemassa telkkaria ja koneella istuen.
Nooo toivottavasti alkaa kaikki menee paremmin. Mutta ilmoittelempa taas mitä neuvolassa kävi ja ym . Hauskaa sunnuntai-iltaa kaikille !
sunnuntai 30. syyskuuta 2012
keskiviikko 26. syyskuuta 2012
lääkäri reissua..
Hei kaikille, ja anteeksi, etten ole kirjoittanut. Mutta tämä kaikki on vienyt niin paljon voimia etten ole jaksanut eikä aikaa ole paljoa jäänyt kirjoittamiselle..
Torstaina siis menimme Ouluun lääkärille. Hän oli sitä mieltä että Sisun oireet vaikuttaisivat maitoallergialta ja kirjoitti meille reseptin apteekin maitoa varten.. No sitä alotimme juottamaan Sisulle samantien. Maito ei ole paljoa Sisuamme parantanut. On ollut päiviä jolloin Sisu ei oksenna/puklaa normaalia enempää, mutta on taas ollut päiviä että tulee kaikki ulos. Sisun kakka haisee ihan käyneeltä ja on suoraansanoen melkein kuin vettä.
Sisu on myös ollut itkuinen ja ärtyisä. Mikä ei ole Sisun tapaista. Sisua on myös (mukaanlukien tänä iltana) mahasta vääntänyt tosi kovasti ja itketty ollaaan ja paljon. Sisu jaksaa jutella ja leikkiä mutta sitten yhtä äkkiä tila muuttuu. Sisulle ei pahemmin ruoka maistu, ja se on suoraansanoen yhtä tappelua. Lääkäri samalla katsoi Sisun korvat ja nielun ja kaikki oli ok siellä, hän sanoi soittavansa minulle tämän viikon perjantaina, kysyäkseen kuulumisia. Päätin että soitan hänelle huomenna ja kerron tästä, että tila ei ole paljoa muuttunut.
En tiedä mitä tehdä, ja tuntuu että alan olla loppu. Haluaisin auttaa Sisua, mutta en voi. En voi häneltä ottaa pois mahakipua vaikka kuinka haluaisin. Toivon vain että jos jollakin on kokemusta tämmöisestä tai tämän tapaisesta, voisi jotain edes kertoa tai vinkata mitä tämä olisi.. Pelottaa etttä Sisulla on jotain vakavaa, ja todella toivon ettei olisi. Sisulla oli myös vajaassa kolmessa viikossa noussut paino vain jotain 300-400grammaa, ja lääkäristä se oli liian vähän. Itkettää ja pelottaa, ja en tiedä mitä tehdä. Sisu nukkuu yöt kyllä samalla tavalla kuin ennenkin.. Sisulle on myös ylhäälle puhkeamassa hammas, ja sieltä ikenestä pilkottaa jo vähän valkoista, mutta en usko että olisi siitä kyse. Eikä moni muukaan usko...
Ilmoittelen lisää, kun tiedämme mikä Sisu rakkaalla on.. Toivokaa parasta ettei ole mitään hätää ja Sisu paranisi pian ja olisi kaikki taas hyvin.
Torstaina siis menimme Ouluun lääkärille. Hän oli sitä mieltä että Sisun oireet vaikuttaisivat maitoallergialta ja kirjoitti meille reseptin apteekin maitoa varten.. No sitä alotimme juottamaan Sisulle samantien. Maito ei ole paljoa Sisuamme parantanut. On ollut päiviä jolloin Sisu ei oksenna/puklaa normaalia enempää, mutta on taas ollut päiviä että tulee kaikki ulos. Sisun kakka haisee ihan käyneeltä ja on suoraansanoen melkein kuin vettä.
Sisu on myös ollut itkuinen ja ärtyisä. Mikä ei ole Sisun tapaista. Sisua on myös (mukaanlukien tänä iltana) mahasta vääntänyt tosi kovasti ja itketty ollaaan ja paljon. Sisu jaksaa jutella ja leikkiä mutta sitten yhtä äkkiä tila muuttuu. Sisulle ei pahemmin ruoka maistu, ja se on suoraansanoen yhtä tappelua. Lääkäri samalla katsoi Sisun korvat ja nielun ja kaikki oli ok siellä, hän sanoi soittavansa minulle tämän viikon perjantaina, kysyäkseen kuulumisia. Päätin että soitan hänelle huomenna ja kerron tästä, että tila ei ole paljoa muuttunut.
En tiedä mitä tehdä, ja tuntuu että alan olla loppu. Haluaisin auttaa Sisua, mutta en voi. En voi häneltä ottaa pois mahakipua vaikka kuinka haluaisin. Toivon vain että jos jollakin on kokemusta tämmöisestä tai tämän tapaisesta, voisi jotain edes kertoa tai vinkata mitä tämä olisi.. Pelottaa etttä Sisulla on jotain vakavaa, ja todella toivon ettei olisi. Sisulla oli myös vajaassa kolmessa viikossa noussut paino vain jotain 300-400grammaa, ja lääkäristä se oli liian vähän. Itkettää ja pelottaa, ja en tiedä mitä tehdä. Sisu nukkuu yöt kyllä samalla tavalla kuin ennenkin.. Sisulle on myös ylhäälle puhkeamassa hammas, ja sieltä ikenestä pilkottaa jo vähän valkoista, mutta en usko että olisi siitä kyse. Eikä moni muukaan usko...
Ilmoittelen lisää, kun tiedämme mikä Sisu rakkaalla on.. Toivokaa parasta ettei ole mitään hätää ja Sisu paranisi pian ja olisi kaikki taas hyvin.
tiistai 18. syyskuuta 2012
Sisupieni.
Heloou kaikille !
Huuhhuh, onpa ollut taas yhenmoinen päivä.
Meidän pikkuisen mahassa on luultavasti jotain vikaa, tai emme tiedä mistä se johtuu. Pienen (älä lue jos et kestä kakkajuttuja) kakka on muuttunut ihan eri hajuiseksi ja väriseksi. Se on tosi vetistä, ja semmmoista vihreen ruskehtavaa ja ehkä vähän keltasta? No kumminkin, ja se puklaa todellatodella paljon, ja se haisee normaalia pahemmalle. Hän voi hyvin, jaksaa jutella ja leikkiä. Eilen testasin antaa hänelle vettä, ja kakan väri taas muutti, ja se oli kirkkaan keltaista ja semmosta melko vetistä. Ja oksentelu on vaan jatkunut ja sitä tulee aivan kamalasti. Eilen hän ei syönyt paljoa mitään..Mutta tänään vähän enenmmän. Torstaina olisi tarkoitus mennä yksityiselle lääkärille. Toivottavasti pienellä miehellä ei ole mitään hätää. Tai mitään vakavaa. Mutta siitä sitten enemmän loppuviikosta.
Tänään me käytiin mun siskon luona. Näin kummityttöä, joka oli oppinut menemään konttaus asentoon ja kovasti ois menossa eteenpäin. Sillä aikaa äiti oli täällä mun luona käynyt siivoamasssa koko kämpän. Sitten tultiin sieltä kotia, ja vähän ajan päästä poika lähti mummulaan/iskälle. Sillä minulla oli tänään jumppa, tai se alkoi tänään. Ja oli tosi rankkaa, käet, jalat, maha, selkä, polvet, ja kaikki on tosi kipiänä ja joka puolelle sattuu. Aijaijaijiaja, no jospa sillä oli just tämmönen tarkotus. Ja tuottaa varmasti ajan myötä tulosta. Tarkoituksena ois saada viimesetkin raskaus/herkuttelu kilot pois. Ruokakin meni uuteen uskoon. Toivon tuloksia. Ärsyttää vaan mahassa tuo ylimääränen nahka. Oisko kellään mitään vinkkejä siihen.?
Toivottavasti paino lähtisi putoamaan hyvin. Ainakin todellatodella toivon niin, jatkossa kirjoittelen jos/kun painoa putoaa että paljon on lähtenyt ja ym. Ei mua haittaa nuo kilot, mutta oishan se toki ihanaa olla ihan siinä ja ehkä vähän pienemmässäkin painossa kuin raskauden alussa. Toivotaantoivotaan.
Huomenna meille tulee perhetyöntekijä heti aamusta, sen jälkeen siskonpoika tulee tänne mun luokse, ja poika todennäköisesti menee isälleen tai tulee mukaan. Menemme käymään yhdessä näyttelyssä ja sieltä tulemme tänne, ja viemme sitten hänet samalla kotiin kun menen zumbaan. Zumban jälkeen menen lapsen isän luo yötä. Jos ja kun menemme torstaina sinne lääkärille todennäköisesti heti aamusta.
Perjantai-lauantai-sunnuntai, saadaankin todennäköisesti viettää ilman minkäänlaisia menoja.
Mutta nyt lähden suihkuun, ja nukkumaan. Se on morojeeeeens! :)
Huuhhuh, onpa ollut taas yhenmoinen päivä.
Meidän pikkuisen mahassa on luultavasti jotain vikaa, tai emme tiedä mistä se johtuu. Pienen (älä lue jos et kestä kakkajuttuja) kakka on muuttunut ihan eri hajuiseksi ja väriseksi. Se on tosi vetistä, ja semmmoista vihreen ruskehtavaa ja ehkä vähän keltasta? No kumminkin, ja se puklaa todellatodella paljon, ja se haisee normaalia pahemmalle. Hän voi hyvin, jaksaa jutella ja leikkiä. Eilen testasin antaa hänelle vettä, ja kakan väri taas muutti, ja se oli kirkkaan keltaista ja semmosta melko vetistä. Ja oksentelu on vaan jatkunut ja sitä tulee aivan kamalasti. Eilen hän ei syönyt paljoa mitään..Mutta tänään vähän enenmmän. Torstaina olisi tarkoitus mennä yksityiselle lääkärille. Toivottavasti pienellä miehellä ei ole mitään hätää. Tai mitään vakavaa. Mutta siitä sitten enemmän loppuviikosta.
Tänään me käytiin mun siskon luona. Näin kummityttöä, joka oli oppinut menemään konttaus asentoon ja kovasti ois menossa eteenpäin. Sillä aikaa äiti oli täällä mun luona käynyt siivoamasssa koko kämpän. Sitten tultiin sieltä kotia, ja vähän ajan päästä poika lähti mummulaan/iskälle. Sillä minulla oli tänään jumppa, tai se alkoi tänään. Ja oli tosi rankkaa, käet, jalat, maha, selkä, polvet, ja kaikki on tosi kipiänä ja joka puolelle sattuu. Aijaijaijiaja, no jospa sillä oli just tämmönen tarkotus. Ja tuottaa varmasti ajan myötä tulosta. Tarkoituksena ois saada viimesetkin raskaus/herkuttelu kilot pois. Ruokakin meni uuteen uskoon. Toivon tuloksia. Ärsyttää vaan mahassa tuo ylimääränen nahka. Oisko kellään mitään vinkkejä siihen.?
Toivottavasti paino lähtisi putoamaan hyvin. Ainakin todellatodella toivon niin, jatkossa kirjoittelen jos/kun painoa putoaa että paljon on lähtenyt ja ym. Ei mua haittaa nuo kilot, mutta oishan se toki ihanaa olla ihan siinä ja ehkä vähän pienemmässäkin painossa kuin raskauden alussa. Toivotaantoivotaan.
Huomenna meille tulee perhetyöntekijä heti aamusta, sen jälkeen siskonpoika tulee tänne mun luokse, ja poika todennäköisesti menee isälleen tai tulee mukaan. Menemme käymään yhdessä näyttelyssä ja sieltä tulemme tänne, ja viemme sitten hänet samalla kotiin kun menen zumbaan. Zumban jälkeen menen lapsen isän luo yötä. Jos ja kun menemme torstaina sinne lääkärille todennäköisesti heti aamusta.
Perjantai-lauantai-sunnuntai, saadaankin todennäköisesti viettää ilman minkäänlaisia menoja.
Mutta nyt lähden suihkuun, ja nukkumaan. Se on morojeeeeens! :)
perjantai 14. syyskuuta 2012
SE TUNNE
......ku vauva nukkuu, ja oma aika alkaa. Sitä omaa aikaa arvostaa nykyään niin paljon. Toki en kadu hetkeäkään vauvan kanssa, enkä sitä että ei ole niin paljon omaa aikaa. Mulla on kyllä mahdollisuus saada sitä, heti vain kun haluan ja sitä tarvitsen.
Päivä meni ihan normaalisti, paria asiaa lukuunottamatta. Whatever siitä.
Sisu oli viime yön mummulassa. Joten aamupäivällä se tuli takaisin kotia. Leikittiin,syötiin, ja vaiheltiin vaippoja, ym. Äiti soitti jossain vaiheessa, että tulee tänne pikkusiskoni kanssa, katsomaan Sisua että saan käytyä kaupassa. Viiden aikaa Sisu laittoi päikkäreille, ja nukkui kaksi tuntia vaunuissa parvekkeella. Kun viimesen kerran kävin katsomassa,nukkuuko se vai ei, niin otin sen sisälle sillä hänellä oli vähän kylmä, ja sisällä hän nukkui puoli tuntia. Ulkona tänään tuuli ja satoi, ja oli melko kylmä. Mutta laitoin Sisulle aika paljon vaatettakin kun laitoin sen ulos nukkumaan. Ja vielä paksun viltin päälle. Mutta onhan Sisu vielä pieni, joten pienet on myös omat 'lämpövarat'. Ajattelin että malttaakohan Sisu laittaa yöunille, kun hän heräsi. Mutta hetken juttelimme ja leikimme. Sitten menimme vaihtamaan vaipan ja yökkärin. Sitten vielä hetki juteltiin ja syötiin ja sen jälkeen Sisu nukahti. Tuolla se pikkunen nyt nukkuu.
Nyt siis omaa aikaa, ja en tiiä yhtään mitä tekisin. Istuisinko koneen, vai telkkarin ääressä, vai menisinkö nukkumaan? Väsytä mua ei yhtään. Arvostan omaa aikaa, mutta sitten tulee vastaan tekemisen puute. Oishan mulla tosiaanki tekemistä, nimittäin siivota. Mutta en millään haluaisi alkaa meluamaan, ja herättää vauvaa.
Ehkä pyhitän tän illan itelleni ja facebookille :D
Ensi viikolla meillä on menoja sinne ja tänne. Maanantaina tapaan yhden naisen joka auttaa minua tulevaisuuden suunnittelussa, töiden etsimisessä ja opiskelujen suunnittelussa. Mieli on siis vaihtunut kokista, lähihoitajaksi ja siitä sitten sosionomiksi. Saapa nähä vaihtuuko vielä mieli moneen kertaan, tuuliviiri ihminen kun olen. 'haluan yhtä ja sitten toista' Sitten on maanantaina zumbaa,tiistaina jumppaa, ja keskiviikkona taas zumbaa, ja torstaina meillä on sossupalaveri. Ensi viikonloppuna Sisu menee todennäköisesti isälleen. Meidän pitäisi vielä kerran käydä lastenvalvojalla sopimassa tapaamisista,elareista, ja huoltajuudesta. Tällä hetkellä minulla on siis yksinhuoltajuus. Saapa nähä.
Hui kauhia, ku huomasin että syksykin on tavallaan jo pikkuhiljaa tullu. Illat on niin pimeitä ja kylmiä! Iltasin tuolla ulkona sais oikeesti olla jo toppatakki, ku tonne oikeesti JÄÄÄTYY!
Raskaus aikana kun kerroin siitä että minulla on 'himo' kokikseen, niiin se ei ole hiipunut yhtään minnekkään. Nyt ollaan siis koukussa kokikseen ihan täydellisesti. Jos kokista en saa, niin päätä alkaa särkemään. Ihan kamalaa, en ikinä arvannu että näinki voi oikeesti käyä, ku kaikki on aina puhu että viinaan,tupakkaan ja ym jää koukkuun:D
Okeei.. No eiköhän tässä ollu taas yks postaus, tosiaan ei mikään niin kiinnostava, mutta kumminkin. Moimoooi! Pitäkää hauska viikonloppu! Meki pidetään Sisun kans ;)
Päivä meni ihan normaalisti, paria asiaa lukuunottamatta. Whatever siitä.
Sisu oli viime yön mummulassa. Joten aamupäivällä se tuli takaisin kotia. Leikittiin,syötiin, ja vaiheltiin vaippoja, ym. Äiti soitti jossain vaiheessa, että tulee tänne pikkusiskoni kanssa, katsomaan Sisua että saan käytyä kaupassa. Viiden aikaa Sisu laittoi päikkäreille, ja nukkui kaksi tuntia vaunuissa parvekkeella. Kun viimesen kerran kävin katsomassa,nukkuuko se vai ei, niin otin sen sisälle sillä hänellä oli vähän kylmä, ja sisällä hän nukkui puoli tuntia. Ulkona tänään tuuli ja satoi, ja oli melko kylmä. Mutta laitoin Sisulle aika paljon vaatettakin kun laitoin sen ulos nukkumaan. Ja vielä paksun viltin päälle. Mutta onhan Sisu vielä pieni, joten pienet on myös omat 'lämpövarat'. Ajattelin että malttaakohan Sisu laittaa yöunille, kun hän heräsi. Mutta hetken juttelimme ja leikimme. Sitten menimme vaihtamaan vaipan ja yökkärin. Sitten vielä hetki juteltiin ja syötiin ja sen jälkeen Sisu nukahti. Tuolla se pikkunen nyt nukkuu.
Nyt siis omaa aikaa, ja en tiiä yhtään mitä tekisin. Istuisinko koneen, vai telkkarin ääressä, vai menisinkö nukkumaan? Väsytä mua ei yhtään. Arvostan omaa aikaa, mutta sitten tulee vastaan tekemisen puute. Oishan mulla tosiaanki tekemistä, nimittäin siivota. Mutta en millään haluaisi alkaa meluamaan, ja herättää vauvaa.
Ehkä pyhitän tän illan itelleni ja facebookille :D
Ensi viikolla meillä on menoja sinne ja tänne. Maanantaina tapaan yhden naisen joka auttaa minua tulevaisuuden suunnittelussa, töiden etsimisessä ja opiskelujen suunnittelussa. Mieli on siis vaihtunut kokista, lähihoitajaksi ja siitä sitten sosionomiksi. Saapa nähä vaihtuuko vielä mieli moneen kertaan, tuuliviiri ihminen kun olen. 'haluan yhtä ja sitten toista' Sitten on maanantaina zumbaa,tiistaina jumppaa, ja keskiviikkona taas zumbaa, ja torstaina meillä on sossupalaveri. Ensi viikonloppuna Sisu menee todennäköisesti isälleen. Meidän pitäisi vielä kerran käydä lastenvalvojalla sopimassa tapaamisista,elareista, ja huoltajuudesta. Tällä hetkellä minulla on siis yksinhuoltajuus. Saapa nähä.
Hui kauhia, ku huomasin että syksykin on tavallaan jo pikkuhiljaa tullu. Illat on niin pimeitä ja kylmiä! Iltasin tuolla ulkona sais oikeesti olla jo toppatakki, ku tonne oikeesti JÄÄÄTYY!
Raskaus aikana kun kerroin siitä että minulla on 'himo' kokikseen, niiin se ei ole hiipunut yhtään minnekkään. Nyt ollaan siis koukussa kokikseen ihan täydellisesti. Jos kokista en saa, niin päätä alkaa särkemään. Ihan kamalaa, en ikinä arvannu että näinki voi oikeesti käyä, ku kaikki on aina puhu että viinaan,tupakkaan ja ym jää koukkuun:D
Okeei.. No eiköhän tässä ollu taas yks postaus, tosiaan ei mikään niin kiinnostava, mutta kumminkin. Moimoooi! Pitäkää hauska viikonloppu! Meki pidetään Sisun kans ;)
torstai 13. syyskuuta 2012
Annoin sinulle elämän,
mutta en voi elää puolestasi.
Voin opettaa sinulle asioita,
mutta en voi pakottaa sinua oppimaan.
Voin antaa sinulle suunnan,
mutta en voi olla aina suunnistamassa kanssasi.
Sallin sinulle vapauden,
mutta en voi vastata vapauksistasi.
Voin opettaa sinua erottamaan oikean väärästä,
mutta en voi päättää puolestasi.
Voin hankkia sinulle kauniita vaatteita,
mutta en voi tehdä sinusta kaunista sisältä.
Voin tarjota sinulle ohjeitani,
mutta en voi hyväksyä niitä puolestasi.
Voin opettaa sinulle arvostusta,
mutta en voi pakottaa sinua kunnioittamaan.
Voin auttaa sinua tavoitteiden asettamisessa,
mutta en voi saavuttaa niitä puolestasi.
Voin kertoa sinulle ystävällisyydestä,
mutta en voi pakottaa sinua olemaan hellä.
Voin neuvoa sinua ystävien valinnassa,
mutta en voi valita heitä puolestasi.
Voin varoittaa sinua maailman synneistä,
mutta en voi olla moraalinvartijasi.
Voin kertoa sinulle miten eletään,
mutta en voi antaa sinulle ikuista elämää.
Äiti rakastaa sinua.
Aina ja ikuisesti.
Meidän päivärytmit.
Elikkäs ajattelin kertoa mitä minun ja sisun päivä yleensä sisältää..
Eilen luonani oli perhetyöntekiä, ja puhuimme siitä miten teiniäitejä kohdellaan, esim sossussa, ja muuallakin. Ja tokihan hänellä ei ollut ennestään tietoa siitä miten asiat meillä on. kun kerroin hän oli todella hämmästynyt kaikesta. Haluaisin tosi paljon puhua niistä asioista jossakin muualla ja niin että kaikki tietävät ettei se helppoa ole. Se esim, että pakotetaan ensikotiin, lapsen isää syrjäytetään kuvioista kokonaan, ja se kun oma tukiverkosto ei muka käy. Todella hullua, ja olisin valmis tekemään ihan mitä vaan ettei KETÄÄÄN kohdeltaisi enään niin. Tekisin mitä vaan, ja haluan kyllä ja olen todella valmis tekemään sen asian eteen ihan mitä vaan. En toki ketään 'rohkaise' olemaan teiniäiti tai tekemään nuorena lapsen. Mutta tiedän myös sen, että kun raskaustesti näyttää positiivista, niin siinä on todella hankalaa päättää mitä tekee.
En sano että katuisin Sisuani, mutta todellakin olisin voinut kyllä odottaakkin. Helppoa tämä ei ole.
Sitä luulee, että se olisi helppoa, mutta sitä se ei todellakaan ole. Se on raskasta. Sossut tekee kaikkensa, että joko tekisit abortin, tai antaisit adoptioon, tai sitten jollain ihme syyllä laittaa ensikotiin ja sitä kautta jostain pienestä virheestä viedä lapsen. Koska olemme alaikäisiä, heillä 'on valta'.
Ärsyttää, kun minullakin oli kaikki tukena, mutta niitä yritettiin syrjäyttää kaikin keinoin, ja minun pitäisi pärjätä yksin.
Toki ensikodin sitten ymmärrän, jos on yksi, eikä ketään tukena, ja olisi aivan yksin asian kanssa. Sillonhan sitä tukea pitäisi antaa, ja opastaa nuorta. Ja todellakin, jos haluaa asua yksin, niin ei tarvisi ainakaan pakottaa ensikotiin. Haluaisin että kaikilla olisi mahdollisuus päättää missä asuu, eikä tarvisi kenenkään painostaa asumisessa.
Ja jos on ihmiset tukena, ei pitäisi 'syrjäyttää' niitä!!!!!!
Se on todella tärkeää että on ihmisiä tukena. Sekin todella ärsyttää, että heillä on ensikotiin laittamisella se peruste että, et osaa hoitaa lasta, ja meillä pitää olla varmuus että osaat hoitaa lastas. No mistäs ne tietää että osaako joku täysikänen hoitaa? Ja lapsen äiti on lapsen paras hoitaja(ainakin yleensä.), ja tietää miten se hoitaa. Ei mullakaan ollu sillä tavalla aavistustakaan Miten lasta hoidetaan, vaikka olinkin hoitanut sisaruksia, ja siskon lapsia ja ym. Mutta se on OMA LAPSI. Ja jotenkin kaikki tapahtui aivan luonnostaan. Tokihan siinä menee aikaan että oppii tunnistamaan lapsen itkusta, mikä on hätänä. Mutta omaan lapseen on niin sitoutunut että yleensä tietää mikä hätänä.
Päätökseni oli pitää lapsi, mutta en voinut aavistaa kuinka rankkaa tämä on. En tarkoita pelkästään lapsen hoitamisesta, vaan siitä mitä siinä sivussa tulee. Sossut, ja sun muut jutut. Nuoruudesta luopuminen, henkisesti kasvaminen ja ym.
Haluaisin vain sanoa kaikille nuorille, miettikää kaksi kertaa. Lapsi on iso asia, se on pysyvää. Miettikää elämäntilannetta. Älkääkä missään tapauksessa kuunnelko sitä mitä muut sanoo. Älkää suostuko, jos joku painostaa aborttiin (vaikka olisi lapsen isä tai kuka vaan) Jos haluatte pitää, niin pitäkää, mutta olkaa valmiita kaikkeen. Sillä helppoa se ei ikinä ole. Toivon myös, että te kaikki joilla on se tilanne pitääkkö vai eikö, tai mitä vaan, niin tulkaa juttelemaan. Haluan auttaa, ja olla tukena. Yleensä ne lapsen isät, ei siinä vaiheessa osaa sanoa juuta eikä jaata, eikä pysty lupaamaan 100% onko tukena vai ei. Väsyykö he siihen kaikkeen mitä siinä mukana tulee. Tai älkää tehkö heidän puheiden perusteella päätöstä. Olivat he mukana tai ei, mitä menetät? Ihmisen joka ei ole valmis vastuunottamiseen, joka ei ole valmis olemaan kanssasi loppuelämän tekemisissä? Onko sekään niin hieno ihminen ja todella rakastettava? En usko. Ja tämä on mielipiteeni, ja en sano että kaikki olisi näin ! Toki se on hienoa, ja ihanaa jos mies on tukena ja pysyy vierelläsi, ole ylpeä siitä!
Poikkeuksia löytyy aina!
Abortti taas on pitkä ja vaikea asia. Sitä miettii monesti, ja varmasti monesti saattaa tulla katumuksen tunteita.
Sekään ei ole helppoa henkisesti, mutta toki hyvä ratkaisu jos tilanne on huono tai muuten vaan on varma siitä ettei pysty vielä huolehtimaan lapsesta, ketään en tähänkään rohkaise.
Oli tilanne huono tai hyvä, miettikää kaikelta kannalta. Koska se nuoruus ja se että saa mennä miten tykkää, onko se niin hienoa? Ja mitä menettää, parin vuoden päästä lapsi on vanhempi ja itse täysi-ikäinen? Sittenpähän ei tarvi miettiä, että entä jos jää porukoille kii.. entäjos...entäjos..
Miettikää, ja voi tulla juttelemaan :)
Tämä on vain, ja ainoastaan MINUN mielipide, älä ota ittees. :)
Noin 6-8 maissa, Sisu herää, vaihdan vaipan ja syö 140-180ml. Ja sitten se taas jatkaa unia.
Yleensä se herää siitä 2-3h päästä, eli n. 8-10 aikaan ja haluaa tulla mun sänkyyn juttelemaan ja heräilemään. Siinä taas vaihdamme vaipat,otamme D-vitaamini tipat ja juttelemme hetkisen. Sitten vähän ajan päästä Sisu ilmoittaa kun haluaa lähteä pois sängystä ja mennä leikkimään. Jokun tunnin se leikkii, ja sitten sille tulee nälkä. Se syö taas 120-180ml, riippuu aina miten aamulla on syönyt.
Sitten sillä alkaa yleensä 11-12 maissa ensimmäisten unien aika. Yleensä se nukkuu 1-2h mutta joskus toki pidempäänkin. Tässä vaiheessa minä vasta syön aamupalaa.
n.13-14 maissa se herää.Sitten se haluaa taas jutella, leikkiä, lukea kirjaa ja muuten vaan oleskella. Tässä vaiheessa yleensä meikkaan,puen,laitan hiukset, ja teen itselleni ruokaa. Tai joskus saatamme lähteä kylälle jos on asioita hoidettavana.
Sitten n.16-17 aikaan sille tulee taas nälkä, ja syömme taas 120-180ml, riippuen miten syötiin päikkäreitten jälkeen. (unohdin mainita, mutta toki vaihtelemme vaippoja aina välissä :D ) Ja pikku unia se ottaa myös tässä 13-14 ja 16 välissä.
19 aikoihin meillä alkaa iltahommat, eli kylpy, yövaatteiden vaihto, kynsien leikkaus, rasvaus, ja ym. Sitten hetki jutellaan,leikitään ja tehdään jotain hommia. Sitten juuri ennen kahdeksaa sisua alkaa väsyttää ja tulee nälkä. Sitten syömme ja laitetaan n. 20-21 aikaan nukkumaan. Yleensä nukutan Sisun syliini, ja nostan sitten sänkyyn. Kun olen nostanut sen sinne, yleensä se nukkuu hetken ja herää ja nukkuu ja herää. Aina käyn laittamassa vain tutin suuhun ja odotan että hän nukahtaa itse. Ja niin käy yleensä, toki on iltojakin jolloin nukahtamisessa menee ja unta vastaan taistellaan.
Siitä sitten Sisu nukkuu ihan sinne 6-8 asti.
Elikkäs meillä nukutaan yleensä joka yö ihan kokonaan, toki poikkeuksia on.
Sisulle on nyt parina iltana tullut vähän mahavaivoja, mutta Disflatyl- tipat aloitin taas ja annan niitä nyt aamuisin ja iltaisin. Me käytettiin niitä ihan alussa jo kun Sisu itki mahaansa, ja voin sanoa että tosi hyvin on auttanut ! (http://www.apteekkituotteet.fi/Disflatyl-tipat )
Samoin kuin alussa täällä kotona meillä kävi ensin terveydenhoitajani mittaamassa vauvan ja hän antoi D-vitamiini tippoja. Meillä ne tipat aiheutti mahavaivoja, eikä helpottunut yhtään missään vaiheessa. Sitten seuraavan kerran, kun kävi täällä kotona vauvan neuvola täti, hän suositteli Reladrops + D3 tippoja, elikkäs siinä yhdessä on maitohappobakteereja ja d-vitamiinit. ( http://www.apteekkituotteet.fi/Reladrops-D3-tipat-10-ml ) Sisulle siis kävivät nämät paremmin.
Meillä on aika tasainen päivä rytmi. Toki joka päivä ei ole samanlaista, sillä yleensä joka viikko on jotain menoa. Sossupalavereita, neuvolaa ymymym.
Maanantaisin, ja Tiistaisin lapsen isä laittaa Sisun nukkumaan ja tekee iltahommat, sillä olen maanantaisin Zumbassa ja tiistaisin Jumpassa. Keskiviikkoisin meillä venähtää ilta vähän myöhäsemmäksi, sillä Zumbani loppuu vähän jälkeen kahdeksan. Ja sen takia, koska lapsen isä vie minut sinne (ei ole keskustassa,vaan vähän kauempana...) joten viemme lapsen minun vanhemmille tai lapsen isän vanhemmille.
 |
| Lisää kuvateksti |
Eilen luonani oli perhetyöntekiä, ja puhuimme siitä miten teiniäitejä kohdellaan, esim sossussa, ja muuallakin. Ja tokihan hänellä ei ollut ennestään tietoa siitä miten asiat meillä on. kun kerroin hän oli todella hämmästynyt kaikesta. Haluaisin tosi paljon puhua niistä asioista jossakin muualla ja niin että kaikki tietävät ettei se helppoa ole. Se esim, että pakotetaan ensikotiin, lapsen isää syrjäytetään kuvioista kokonaan, ja se kun oma tukiverkosto ei muka käy. Todella hullua, ja olisin valmis tekemään ihan mitä vaan ettei KETÄÄÄN kohdeltaisi enään niin. Tekisin mitä vaan, ja haluan kyllä ja olen todella valmis tekemään sen asian eteen ihan mitä vaan. En toki ketään 'rohkaise' olemaan teiniäiti tai tekemään nuorena lapsen. Mutta tiedän myös sen, että kun raskaustesti näyttää positiivista, niin siinä on todella hankalaa päättää mitä tekee.
En sano että katuisin Sisuani, mutta todellakin olisin voinut kyllä odottaakkin. Helppoa tämä ei ole.
Sitä luulee, että se olisi helppoa, mutta sitä se ei todellakaan ole. Se on raskasta. Sossut tekee kaikkensa, että joko tekisit abortin, tai antaisit adoptioon, tai sitten jollain ihme syyllä laittaa ensikotiin ja sitä kautta jostain pienestä virheestä viedä lapsen. Koska olemme alaikäisiä, heillä 'on valta'.
Ärsyttää, kun minullakin oli kaikki tukena, mutta niitä yritettiin syrjäyttää kaikin keinoin, ja minun pitäisi pärjätä yksin.
Toki ensikodin sitten ymmärrän, jos on yksi, eikä ketään tukena, ja olisi aivan yksin asian kanssa. Sillonhan sitä tukea pitäisi antaa, ja opastaa nuorta. Ja todellakin, jos haluaa asua yksin, niin ei tarvisi ainakaan pakottaa ensikotiin. Haluaisin että kaikilla olisi mahdollisuus päättää missä asuu, eikä tarvisi kenenkään painostaa asumisessa.
Ja jos on ihmiset tukena, ei pitäisi 'syrjäyttää' niitä!!!!!!
Se on todella tärkeää että on ihmisiä tukena. Sekin todella ärsyttää, että heillä on ensikotiin laittamisella se peruste että, et osaa hoitaa lasta, ja meillä pitää olla varmuus että osaat hoitaa lastas. No mistäs ne tietää että osaako joku täysikänen hoitaa? Ja lapsen äiti on lapsen paras hoitaja(ainakin yleensä.), ja tietää miten se hoitaa. Ei mullakaan ollu sillä tavalla aavistustakaan Miten lasta hoidetaan, vaikka olinkin hoitanut sisaruksia, ja siskon lapsia ja ym. Mutta se on OMA LAPSI. Ja jotenkin kaikki tapahtui aivan luonnostaan. Tokihan siinä menee aikaan että oppii tunnistamaan lapsen itkusta, mikä on hätänä. Mutta omaan lapseen on niin sitoutunut että yleensä tietää mikä hätänä.
Päätökseni oli pitää lapsi, mutta en voinut aavistaa kuinka rankkaa tämä on. En tarkoita pelkästään lapsen hoitamisesta, vaan siitä mitä siinä sivussa tulee. Sossut, ja sun muut jutut. Nuoruudesta luopuminen, henkisesti kasvaminen ja ym.
Haluaisin vain sanoa kaikille nuorille, miettikää kaksi kertaa. Lapsi on iso asia, se on pysyvää. Miettikää elämäntilannetta. Älkääkä missään tapauksessa kuunnelko sitä mitä muut sanoo. Älkää suostuko, jos joku painostaa aborttiin (vaikka olisi lapsen isä tai kuka vaan) Jos haluatte pitää, niin pitäkää, mutta olkaa valmiita kaikkeen. Sillä helppoa se ei ikinä ole. Toivon myös, että te kaikki joilla on se tilanne pitääkkö vai eikö, tai mitä vaan, niin tulkaa juttelemaan. Haluan auttaa, ja olla tukena. Yleensä ne lapsen isät, ei siinä vaiheessa osaa sanoa juuta eikä jaata, eikä pysty lupaamaan 100% onko tukena vai ei. Väsyykö he siihen kaikkeen mitä siinä mukana tulee. Tai älkää tehkö heidän puheiden perusteella päätöstä. Olivat he mukana tai ei, mitä menetät? Ihmisen joka ei ole valmis vastuunottamiseen, joka ei ole valmis olemaan kanssasi loppuelämän tekemisissä? Onko sekään niin hieno ihminen ja todella rakastettava? En usko. Ja tämä on mielipiteeni, ja en sano että kaikki olisi näin ! Toki se on hienoa, ja ihanaa jos mies on tukena ja pysyy vierelläsi, ole ylpeä siitä!
Poikkeuksia löytyy aina!
Abortti taas on pitkä ja vaikea asia. Sitä miettii monesti, ja varmasti monesti saattaa tulla katumuksen tunteita.
Sekään ei ole helppoa henkisesti, mutta toki hyvä ratkaisu jos tilanne on huono tai muuten vaan on varma siitä ettei pysty vielä huolehtimaan lapsesta, ketään en tähänkään rohkaise.
Oli tilanne huono tai hyvä, miettikää kaikelta kannalta. Koska se nuoruus ja se että saa mennä miten tykkää, onko se niin hienoa? Ja mitä menettää, parin vuoden päästä lapsi on vanhempi ja itse täysi-ikäinen? Sittenpähän ei tarvi miettiä, että entä jos jää porukoille kii.. entäjos...entäjos..
Miettikää, ja voi tulla juttelemaan :)
Tämä on vain, ja ainoastaan MINUN mielipide, älä ota ittees. :)
maanantai 10. syyskuuta 2012
Lääkärille soitto.
Elikkäs, soitin tänään lääkäriin. Tai no.. Niin. Siellä kumminkin sanottiin että se voi johtua siitäkin että oon 'aika vasta' synnyttäny ja ku imetin, että jostain hormooneista? En oikeen tajunnu, mutta se lääkäri sano että soittaa neuvolan puolelle sille terveydenhoitajalle mikä mulla on ollu, ja vaikka varata aikaa ja tarkistaa mikä se on. Oon tässä yrittäny soittaa mutta koko ajan piippaa varattua tai sit muuten vaa ei saa yhteyttä.
lauantai 8. syyskuuta 2012
Ihanaa kaaosta.
Hei kaikki lukijat!
Kirjottelen nyt vähän, sillä sisu on yöunilla, joten on vähän omaa aikaa.
Meillä menee ihan hyvin, sisu on oppinut jo aika paljon uusia asioita. Kuten kiljumaan ja näyttämään kieltä. Pari päivää sitten, se piti kädessään itse purulelua. Juu u , pakko jo antaa sille puruleluja jyrsittäväksi koska sitä on alkanut kutittamaan ikeniin kamalasti. Nyrkit menee suuhun, kuola valuu, tuttia ei enää kunnolla ees imetä vaan sitäkin järsitään ja kutitellaan ikeniä. Kyljelleen se osaa jo tosi hienosti kääntyä, ja koko ajan yrittää mahalleen mennä. Niskaa pidellään jo monta minuuttia tosi hienosti pystyssä. Myös monia vaatteita, on käynyt jo pieneksi.
Itsekin voin ihan hyvin olosuhteisiin nähden. Vieläkin on monista asiosta epävarmuutta ilmassa. Pelottavaa, kun ei tiedä. Asiasta en voi puhua enempää sillä se on melko henkilökohtainen mulle ja lapsen isälle.
Ja kerron nyt asian joka minua on vaivannut jo jonkun aikaa, ja pelottaa minua. Olen löytänyt kainalostani todella epäilyttävän patin, ja samanlaista pattia en ole löytäny toisesta kainalosta. Lääkärissä pitäisi käydä, mutta en tiedä mistä kerään rohkeutta siihen.. Yritän vain koko ajan 'unohtaa' ja sulkea asian mielestäni. Ja en edes tiedä minne soittaa, mitä sanoa.. Pelottaa niin kamalasti, sillä monella läheiselllä on ollut syöpä. Sekin pelottaa, että miten selviän.. Mutta onhan mulla kokemusta tämmösistä vaikeuksista.. Ehkä raskauden jälkeen, oon oppinut ymmärtämään kaikkea paremmin..
Maanantaina minulla alkaa zumba, ja se on kaksi kertaa viikossa, ja tiistaisin on jumppa. Olen tosi onnellinen että pääsen taas zumbaamaan, sillä mielestäni se on todella hauskaa. Ennen raskautta harrastin sitä.
Loppu kuusta olisi tarkoitus käydä torniossa. Sillä pitäisi Ikeaan päästä ostoksille. Pitäisi ostaa valaisimia, kattiloita, pyyhkeitä, lakanoita, ymymymymymymymym.. Tosi pitkä lista.
Oon monesti tässä miettinyt, että mitä olisi tapahtunut jos olisin lähtenyt sinne 'ensikotiin' asumaan. Sillä katsoin erästä ohjelmaa jossa oli teiniäiti, ja juuri samallatavalla kuin minullekkin, he lupailivat kaikenlaista että saan elää rauhassa vauvan kanssa ja ym, mutta todellisuudessa se ei ollutkaan sitä. Itse aloin itkemään sillä aloin miettimään, kuinka pitkä, raskas, vaikea ja hankala raskaus mulla on ollut. Kaikki se mitä jouduin käymään läpi. Se että piti kasvaa niin vähässä ajassa aikuiseksi, huolehtivaksi vanhemmaksi, äidiksi. Ajatusmaailma joutuu kartoittamaan uudelleen, ne asiat mistä ennen on valittanut tuntuu todella pieneltä siihen verrattuna mitä ongelmia ja vaikeuksia nyt on. Elämä on niin hankalaa mutta samalla niin kaunista ja ihanaa, arkea ja ihania rutiineja.
Monet sanovat että menetän paljon lapsen takia, mielestäni en. Sillä kun olen 18, vauva on vasta 2vuotias. Joten kerkeän tehdä paljon asioita sitten kun sisu on kasvanut, ja sitä paitsi saan nytkin aikaa tosi hyvin, joten ongelmaa ei ole. Ja en tiedä, olisiko se sitten muka niin hienoa mennä miten tykkää, ja kumminkin siinäkin ehtisi semmoista pysyvää elämälleen. Minulla on yksi pysyvä asia elämssäni, sisu. Meijän elämä on ihanaa kaaosta, ja vaikeuksia tulee päiväpäivältä enemmän. Mutta niistäkin on pakko selvitä.
Meillä on käynyt perhetyöntekijä kerran viikossa, mun ja vauvan kotiinpaluusta asti. Ja todennäköisesti se ens kuussa loppuu. Alussa se tuntui todella oudolta ja välillä vähän ärsyttävältäkin. Mutta nyt kun miettii, en haluaisi että se loppuu. Sillä on ihanaa että tämän kanssa voi puhua mistä vain ilman tuomitsemista. Hän auttaa todella paljon.
On ollu myös tosi ihanaa, kun (esim.facebookissa) tuntemattomat ihmiset tulee puhumaan, kyselemään meidän arjesta ja kehumaan. Tulee todella ihana olo. Moni on myös tullut juttelemaan ja avautumaan omista asioistaan, mikä on hyvä asia, ei huono. On tosi ihanaa että muhun jotkut edes luottaa ja uskaltaa tulla juttelemaan ja kyselemään vaikeimmistakin asioista.
Minun syntymäpäivänäni on Sisulla 3kk:n neuvola. kirjoittelen kun kerkeän, ja toki kirjoitan lisää tietoa, jos ensi viikolla uskaltautuisin käymään lääkärillä.. Riippuu tietenkin siitä minkälaiset uutiset on ja tietenkin tarviin aikaa sulatella asiaa, oli uutiset hyvät tai huonot.. Sitä odotellessa..
Kirjottelen nyt vähän, sillä sisu on yöunilla, joten on vähän omaa aikaa.
Meillä menee ihan hyvin, sisu on oppinut jo aika paljon uusia asioita. Kuten kiljumaan ja näyttämään kieltä. Pari päivää sitten, se piti kädessään itse purulelua. Juu u , pakko jo antaa sille puruleluja jyrsittäväksi koska sitä on alkanut kutittamaan ikeniin kamalasti. Nyrkit menee suuhun, kuola valuu, tuttia ei enää kunnolla ees imetä vaan sitäkin järsitään ja kutitellaan ikeniä. Kyljelleen se osaa jo tosi hienosti kääntyä, ja koko ajan yrittää mahalleen mennä. Niskaa pidellään jo monta minuuttia tosi hienosti pystyssä. Myös monia vaatteita, on käynyt jo pieneksi.
Itsekin voin ihan hyvin olosuhteisiin nähden. Vieläkin on monista asiosta epävarmuutta ilmassa. Pelottavaa, kun ei tiedä. Asiasta en voi puhua enempää sillä se on melko henkilökohtainen mulle ja lapsen isälle.
Ja kerron nyt asian joka minua on vaivannut jo jonkun aikaa, ja pelottaa minua. Olen löytänyt kainalostani todella epäilyttävän patin, ja samanlaista pattia en ole löytäny toisesta kainalosta. Lääkärissä pitäisi käydä, mutta en tiedä mistä kerään rohkeutta siihen.. Yritän vain koko ajan 'unohtaa' ja sulkea asian mielestäni. Ja en edes tiedä minne soittaa, mitä sanoa.. Pelottaa niin kamalasti, sillä monella läheiselllä on ollut syöpä. Sekin pelottaa, että miten selviän.. Mutta onhan mulla kokemusta tämmösistä vaikeuksista.. Ehkä raskauden jälkeen, oon oppinut ymmärtämään kaikkea paremmin..
Maanantaina minulla alkaa zumba, ja se on kaksi kertaa viikossa, ja tiistaisin on jumppa. Olen tosi onnellinen että pääsen taas zumbaamaan, sillä mielestäni se on todella hauskaa. Ennen raskautta harrastin sitä.
Loppu kuusta olisi tarkoitus käydä torniossa. Sillä pitäisi Ikeaan päästä ostoksille. Pitäisi ostaa valaisimia, kattiloita, pyyhkeitä, lakanoita, ymymymymymymymym.. Tosi pitkä lista.
Oon monesti tässä miettinyt, että mitä olisi tapahtunut jos olisin lähtenyt sinne 'ensikotiin' asumaan. Sillä katsoin erästä ohjelmaa jossa oli teiniäiti, ja juuri samallatavalla kuin minullekkin, he lupailivat kaikenlaista että saan elää rauhassa vauvan kanssa ja ym, mutta todellisuudessa se ei ollutkaan sitä. Itse aloin itkemään sillä aloin miettimään, kuinka pitkä, raskas, vaikea ja hankala raskaus mulla on ollut. Kaikki se mitä jouduin käymään läpi. Se että piti kasvaa niin vähässä ajassa aikuiseksi, huolehtivaksi vanhemmaksi, äidiksi. Ajatusmaailma joutuu kartoittamaan uudelleen, ne asiat mistä ennen on valittanut tuntuu todella pieneltä siihen verrattuna mitä ongelmia ja vaikeuksia nyt on. Elämä on niin hankalaa mutta samalla niin kaunista ja ihanaa, arkea ja ihania rutiineja.
Monet sanovat että menetän paljon lapsen takia, mielestäni en. Sillä kun olen 18, vauva on vasta 2vuotias. Joten kerkeän tehdä paljon asioita sitten kun sisu on kasvanut, ja sitä paitsi saan nytkin aikaa tosi hyvin, joten ongelmaa ei ole. Ja en tiedä, olisiko se sitten muka niin hienoa mennä miten tykkää, ja kumminkin siinäkin ehtisi semmoista pysyvää elämälleen. Minulla on yksi pysyvä asia elämssäni, sisu. Meijän elämä on ihanaa kaaosta, ja vaikeuksia tulee päiväpäivältä enemmän. Mutta niistäkin on pakko selvitä.
Meillä on käynyt perhetyöntekijä kerran viikossa, mun ja vauvan kotiinpaluusta asti. Ja todennäköisesti se ens kuussa loppuu. Alussa se tuntui todella oudolta ja välillä vähän ärsyttävältäkin. Mutta nyt kun miettii, en haluaisi että se loppuu. Sillä on ihanaa että tämän kanssa voi puhua mistä vain ilman tuomitsemista. Hän auttaa todella paljon.
On ollu myös tosi ihanaa, kun (esim.facebookissa) tuntemattomat ihmiset tulee puhumaan, kyselemään meidän arjesta ja kehumaan. Tulee todella ihana olo. Moni on myös tullut juttelemaan ja avautumaan omista asioistaan, mikä on hyvä asia, ei huono. On tosi ihanaa että muhun jotkut edes luottaa ja uskaltaa tulla juttelemaan ja kyselemään vaikeimmistakin asioista.
Minun syntymäpäivänäni on Sisulla 3kk:n neuvola. kirjoittelen kun kerkeän, ja toki kirjoitan lisää tietoa, jos ensi viikolla uskaltautuisin käymään lääkärillä.. Riippuu tietenkin siitä minkälaiset uutiset on ja tietenkin tarviin aikaa sulatella asiaa, oli uutiset hyvät tai huonot.. Sitä odotellessa..
keskiviikko 5. syyskuuta 2012
Sisu Kalevi Juhani
....Tuli siis rakkaan poikamme nimeksi ! Ristiäiset meni hyvin ja kaikilla oli mukavaa, vauva vaan ei oikeen pitäny siitä kastetilaisuudesta :D
Ihanaaa <3 kuvat huono laatusia, mutta mitä sitte.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)