Kysymyspostaus :)

Elikkäs tähän postaukseen saa laittaa kysymyksiä, ja vastaan niihin sitten, kun niitä on tullut 'tarpeeksi' ja on aikaa. :-)

Meidän arki.

Sitten meidän arjesta! Ensimmäinen yö kotona, meni vähän huonosti, sillä vauvalle tuli mahavaivoja ja varmaan vähän itki myös sitä kun oli ihan uusi paikka. No kumminkin seuraavat yöt meni jo vähän paremmin, mutta parina yönä vauva itki mahavaivoja, ja veikkailtiin niiden johtuvan antibiooteista.
Maanantaina (9.7) meidän luona kävi sossut ja perhetyöntekijä kylässä, ja puhuimme tulevan perhetyöntekijän käynneistä yms.. Sovittiin että kerran viikossa, ja enemmänkin jos tarve vaatii.
Tiistaina (10.7) kävi neuvolatäti kylässä. Vauvalta oli tosi hyvin lähtenyt paino nousuun, ja kaikki vaikutti vauvalla olevan kaikin puolin hyvin.
Viime viikolla myös käytiin vauvan isän luona kylässä ja nyt viikonloppuna oltiin mun äitin luona yötä. Jouduin myös viikonlopun aikana aloittamaan NAN:nin juottamisen vauvalle, sillä mun maito ei tuntunut enää riittävän.Vauva vaan huusi ja huusi ja annoin koko ajan vaan lisää ja lisää. Mutta ei se auttanut, kunnes antoin NAN:nia niin itku loppui. Parempi näin, sillä en halua vauvan itkevän nälkää.
Meillä on siis arki kaikin puolin hyvin käyntiin, toki vielä tarvii totuttelua tähän uuteen elämään/rytmiin.
Vauvan kanssa ollaan käyty vaunuilemassa, ja kaupassa ja eletään ihan normaalia elämään. Toki välillä on vähän rankkaa, kun joutuu kaiken yksin kestämään, kun asutaan vauvan kanssa kahdestaan. Siis kaikki yö heräämiset ja ym. Aina saa suunnitella että kuka tulee vahtimaan vauvaa siksi aikaa että saan käytyä suihkussa ja ym.. Mutta semmosta tää elämä on. Kyllä tähän vielä tottuu, ja mistään hinnasta en luopuis tästä 'uudesta elämästä'. Mä rakastan tätä,vaikka tää onki rankkaa. Ja onneksi mulla on äiti ja todella paljon ihmisiä mun tukena. Joille voin soitttaa, ja pyytää apua.

Mitä mietin raskaudesta jälkeenpäin?
No, en haluaisi sitä kokea enää ikinä uudestaan. Sillä pelottavinta olisi se, että jäisin taas yksin, ja joutuisin kaiken kokemaan yksin taas. Joten, en tiedä haluanko enää lapsia. Tottahan se on että jokainen mies ei ole samanlainen mutta.. Kun kammo jää yhdestä, ei pysty enää luottamaan keheenkään. Ja se on aika surullista..
Toki ehkä sitten, kun on oikea aika, ja mies johon voin luottaa.  En kadu mitään, mutta sanon vain vinkkinä ihan kaikille nuorille, että kannattaa odottaa oikeaa aikaa. Teiniäitinä oleminen on tosi rankkaa henkisesti ja fyysisesti. Kannattaa odottaa sitä oikeaa miestä, sillä siinä kaikessa todella tarvitsee toisen tukea ja kannustusta. En toivo kenellekkään samaa kuin minulle.


Mutta mulle riittää se, että saan nähdä joka päivä miten paljon tuo pikku jätkä kasvaa ja vahvistuu.
Viime viikolla se hymyili ensimmäisen kerran, ja voi että se oli maailman kaunein. Itkuhan siinä pääsi, sillä se oli niin kaunis. En malta odottaa, sitä että se oppii muitakin uusia taitoja.
Ristiäisistä en osaa vielä paljoa puhua, nekin järjestyy ajallaan. Mutta nyt, mä lähden ihailemaan maailman kauneinta ja suloisinta prinssiä. Moimoi !
Ainiin ! Ja multa jäi, melkein kaikki raskauskilot sinne sairaalaan. Kotia tullessa mulla oli enään pikkunen maha, ja on tosi outoa, kun ei ole sitä isoa mahaa enään ! :D

Synnytyskertomus.

Hei kaikki lukiat piiitkästä aikaan! kuten varmaan arvaatte, aikaa ei oo ollut niin paljoa että joutaisi tänne paljoa kirjotella, mutta nyt yritän ku vauva on nukkumassa. Kirjotan tähän postaukseen synnytyskertomuksen.
Elikkäs, torstaina(28.6) menin oulaskankaalle. Ekaksi menin lääkärille ja siellä mut ultrattiin, käyrättiin ja yms. Sitten siirryin osastolle, jossa mulle annettiin puolikas tabletti synnytyksen käynnistämiseksi. Mitään ei juurikaan tapahtunut, supistuksia tuli ja meni. Jotkut oli kovia, jotkut ei. Mulle annettiin tuolloin torstaina kaksi kertaa puolikas tabletti. Yötä vasten ei annettu, että saisin levätä. Sitten perjantaina alotettiin että annetaan kokonainen tabletti kolme kertaa päivässä. No niilläkään ei päivällä tuntunut olevan niin hirveää vaikutusta, vaikka yritin liikkua ja vaikka mitä. Alkoi jo välillä tuntua toivottomalta kun mitään ei tapahtunut, ja keskustelimme lääkärin kanssa perjantaina,että jos ei synnytys lähde nyt käynnistymään, menen lauantaina kotiin ja palaan maanantaina, että yrittäisimme uudestaan.
Noh, mun onneksi perjantaina illemmalla, alkoi jumalaton kipu ala selässä/mahassa, ja supistuksia tuli. Sain välissä myös särkylääkkeitä, jotta saisin nukuttua. N. yhen aikaan heräsin kun supistukset koveni ja koveni. Sitten pyysin särkylääkettä ja lämpötyynyä sillä selkään sattui aivan kamalasti. Sitten sillä aikaan kun lääkäri lähti hakemaan lääkkeitä, minulla alkoi menemään lapsivedet. Ensimmäinen ajatus mun mielessä oli, että kusenko mä housuun vai mitä tää on :'D No sitten nousin ylös ja aloin melkein itkemään kun sitä vettä vaan tuli ja tuli ja supistukset siinä vaiheessa koveni tooosi paljon. Sitten lääkäri tuli ja kerroin tilanteesta, se käski mun mennä vessaan laittamaan side, ja vaihtamaan vaatteet. Jollain ihmeen tavalla pääsin kävelemään vaikka se kipu oli niin kamala että luulin että kuolen, ja ajattelin miljoona kertaa että EI ENÄÄ IKINÄ. No sitten palasin huoneeseen ja sinne tuli sitten kätilö ja lääkäri, ja mun kohdun suun tilanne tarkistettiin. Olin puoli senttiä auki.. No he sitten totesi, että voisin siirtyä synnytyssaliin.
Klo 1:45 olin synnytyssalissa.
Klo 2:15 sain epiduraalipuudutuksen, ja hyi yäk. Se oli jotain niin kamalaa kun sitä laitettiin ja mua pyydettiin/käskettiin pysymään paikoillaan mutta en millään meinannut pystyä kun se tuntu niin ällöttävältä ja kamalalta, ja mua sitten joutu pitämään kätilö ja lääkäri kiinni että pysyisin paikoillani. No sen jälkeen, olo oli mitä mainioin. Aloin siinä vaiheessa myös torkkumaan, koska halusin kerätä voimia synnytystä varten ja sainkin nukuttua.
Klo 4:20 heräsin kun oli kamala vessa hätä. Nousin ylös, ja alko samantien tuntua ihan kamalaa kipua koko alapäässä ja tuntu että se räjähtää, kävin kumminkin vessassa.
Klo 4:35 kohdun suun tilanne katsottiin ja olin 7cm auki! Siinä vaiheessa totesin että : mitä ihmettä? Sillä en ollut tuntenut minkäänlaista kipua ja kuvittelin että tässä kestäisi ikuisuus. Soitin sitten siinä vaiheessa isosiskolleni, että saisi lähteä ajelemaan oulaskangasta päin, sillä synnytys oli lähestymässä hirvittävää vauhtia.
Klo 4:45 mulle annettiin toinen epiduraali, ja heti sen jälkeen alkoi tuntua ihan kamalaa ponnistamisen tarvetta. Huusin ja itkin siinä vaiheessa sillä mua käskettiin vaan hengittelemään ja ottamaan rauhallisesti, mutta mietin vaan että en pysty ku pakko ponnistaa ja taas aloin miettimään että ei enää ikinä.
Klo 5:00 Kohdun suu oli täysin auki ja alotettiin ponnistaminen. Samalla hetkellä siskoni tuli, ja yllättyi kun kaikki oli tapahtunut niin nopeasti ja olin jo ponnistamassa. En voinut oikein ilota siitä, sillä sattui kamalasti ja itkin vaan että millon saan ponnistaa. Ponnistusvaihteesta voin sanoa sen verran että mitään niin tuskaista en ole ikinä kokenut, ja en tiedä haluanko enää ikinä kokea.
Noh ponnistusvaihde kesti 30min. Ponnistusvaiheen lopussa vauvan sydänäänet alkoi laskemaan ja kätilö joutui leikkaamaan välilihan synnytyksen nopeuttamiseksi.
Vauva syntyi 5:46. kun vauvan sain syliin, mietin vain ensimmäiseksi, että miksi se ei itke, tai miksi se ei niin kamalasti liiku. Säikähdin ihan kamalasti, mutta sitten se kumminkin alkoi liikkumaan ja itkemään. Siinä vaiheessa mulla meni muisti. En muista paljoa siitä, mitä ajattelin. Ja kun vauva nostettiin mun mahan päälle, se kakkas siihen :'D
Jälkeisvaihe kesti 5min. Istukka oli repaleinen. Saatiin sitten siskon kanssa syntymäpäivä kahvit ja yms. Apgar pisteitä vauva sai 8/8/8.
Klo 08:33 siirryttiin osastolle. Koko päivä meni siinä kun yritettiin imettämistä mutta ei se onnistunut heti ensimmäisenä päivänä. Me oltiin vauvan kanssa keskiviikkoon asti osastolla, vauvan verensokeri seurannan vuoksi. Sain myös viikoksi antibiootti kuurin sillä mun kohtua aristi tosi paljon synnytyksen jälkeen ja välilihan ompeleet yhdestä kohtaa kirveli todella paljon. Kätilö sanoi, että mun kohtu on vähän tulehtunut, joten sen takia sain ne antibiootit ja että ne ompeleet tai se haava ei lähtisi tulehtumaan. Imetys lähti hyvin myös käyntiin.
Eli synnytyksen kesto:
vaihe 1 : 07h:16min
vaihe 2 : 00:30min

Vauva syntynyt !

Joo elikkäs Vauva syntyi lauantaina 30.6 klo 5:46. Synnytys kesti n. 7h35min.
Alettiin tosiaan käynnistellä sillon torstaina mutta lääkkeet alkoi tuolloin vasta vaikuttamaan. Synnytys meni kaikinpuolin tosi hyvin. Vauvan paino oli 2960g ja pituus oli 50.5cm.Sairaalasta päästiin kotiin vasta keskiviikkona. Vauvalla oli verensokeri seuranta ja sitten seurailtiin sen painoa myös.

Meillä on arki alkanut ihan hyvin. Vauvalla on vaan parina yönä ollut pahoja vatsavaivoja.
Ne voi johtua joko siitä että mulla on antibiootti kuuri viikon ajan. Tai sitten jostain muusta. Mä imetän, en anna vielä korvikkeita. Aijon imettää niin pitkään kun maitoa vaan tulee,ja sit ku tarve vaatii, annan lisä maitoo.
Ensi viikolla neuvolatäti tulee kotikäynnille ja sitten sossusta tulee yksi nainen ja perhetyöntekijä.
Yritän kirjotella aina kun kerkeen. Ja en oikeen haluais päivisin tehä mitään muuta ku kattoa vauvaa, sitä vois kattoa vaikka koko loppu elämän, se on niin söpö, pieni ja hento. Muuta en tarvii enää kun sain tuon vauvan, se on mun kaikki <3