Elikkäs minulle ehdotettiin, että olisi kiva että tekisin postauksen siiät mitä aijon tulevaisuudessa, ja miten hoidan kaiken lapsen hoidon ohella.
Hain siis tän kevään yhteishaussa opiskelemaan ihan normaalisti. Sitten jos pääsen, tai jos minä pääsen sinne kouluun soitan sinne, että joudun pitämään välivuoden, koska haluan kumminkin ensimmäisen vuoden viettää lapsen kanssa. Jatkan siis vuoden päästä (toivottavasti, jos pääsen ! ) ihan normaalisti opiskeluja, ja ajattelin että pientä työtäkin hankkisin opiskelujen ohelle.
Hain muuten opiskelemaan oulaisiin hotelli-, ravintola - ja cateringalalle kokiksi. Joten opiskelujen jälkeen haen tälle alalle soveltuvaa työtä, ainakin tämän hetken tarkoitus/ halu olisi.
Lapsen hoidon järjestän varmaankin niin, että lapsen mummut hoitavat vuorotellen kun olen koulussa, tai sitten laitan lapsen hoitoon. Se on vain ihan järjestely kysymys, mutta periaatteessa ei tarvitse laittaa hoitoon, sillä mummut ovat luvanneet auttaa lapsen hoidossa kun olen koulussa/töissä.
Todellakin minulla on tarkoituksena jatkaa opiskeluja, ja opiskella itselleni ammatti. Kokiksi haluan siksi, sillä tykkään laittaa ruokaa. Toiseksi vaihtoehdoksi yhteishaussa laitoin nivalaan parturi-kampaaja tutkinnon, ja kolmanneksi nivalaan kometologi tutkinnon. Katsotaan ja odotellaan nyt vain kirjettä minkälainen vastaus tulee !
Tämmösiä suunnitelmia minulla olisi... :)
tiistai 29. toukokuuta 2012
sunnuntai 27. toukokuuta 2012
Kuuma !
Huhhuh, voitteko kuvitella ? Nyt on menossa jo rv 35+2 http://www.vau.fi/raskaus/Raskausviikot/Viikko-35/!!! Ei enään ku pari hassua viikkoa(toivottavasti)
ja vauva saattaa syntyä ihan millon vain ! Kauhea stressi, väsymys ja
tukala olo. Maha alkaa olemaan jo siinä koossa, että se on jo vähän
tiellä. Muut taas kehuvat, ja ihastelevat kuinka pienenä mahani on
pysynyt. Nämät kuumat päivät, ei todellakaan oo mitään helppoja.
Mitenkään päin ei ole hyvä olla ja koko ajan on jumalattoman kuuma !
Tuntuu ettei henkikää välillä enään kulje. Mutta on tämä kaikki silti
sen arvoista.
Vauva voi hyvin, pienokainen viime viikon kontrollissa painoi jo 2200g ! Kontrolli oulaisissa oli siis 24.5 torstaina. Lääkäri sanoi, että hienoa että vauva kumminkin kasvaa vaikkakin alakäyrää. Vauva myös syntyessään tulee olemaan hoikka ja vähän pienempi kokoinen. Mutta pääasiahan on se, että vauva kasvaa ! Kontorillista vielä sen verran että, verenpaine oli ok. Pissa oli puhdas. Oltiin myös käyrillä hetki.
Lääkäri myös kiinnitti huomionsa kutinaani, mahan ja jalkojen seudulla ja kysyi onko sitä kuinka kauan jatkunut ja missä sitä kutinaa on ja millaista se on. No tätä kutinaa on minulla ollut koko raskauden ajan, ja välillä on ihan sietämätöntä ja sitä tulee vähän joka puolelle. Mutta varpaita ja mahan aluetta ehkä eniten kutittaa, ja johon olen myös ollut hämilläni. Kyllä kysyin jo ihan alussa neuvolassa tästä kutinasta mutta ei osattu sanoa mistä se johtuu. Ja itse olen veikkaillut, että kun raskauden aikana olen muutenkin 'herkistynyt' niin ehkä ihonikin on herkistynyt ja sitä ärsyttää vähän enemmän mitä normaalisti nämä pesuaineet ja ym.
Sitten lääkäri ohjasi minut verikokeisiin, josta katsoivat maksa-arvojani, ja he tutkivat niistä että onko minulla raskaushepatoosia ( http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00169 ). Mutta ainakaan vielä, onneksi, ei ole tullut puhelua että verikokeissa olisi ollut jotain.
Tällä hetkellä asun toistaiseksi lapsen isän luona, mikäli kaikki sujuu hyvin meidän välillä. Ainakin tähän asti, kaikki on sujunut kohtuullisen hyvin, mutta silti parannettavaa on. Muutto sujui melko hyvin ja nopeasti. Vieläkin minulla on tavaroita laittamatta paikalleen, mutta suurinosa on paikoillaan.
Parin viikon päästä, tulee vuosi täyteen, erään rakkaan kuolemasta. Ikävä on kova. En tiedä, mitä muuta pitäisi sanoa, mutta uskon että sillä kaikella *askallakin on ollut merkityksensä, mutta päivääkään ei menisi niin etten miettisi miten asiat voisi olla nyt. Mutta elämän on jatkuttava, oli tilanne mikä hyvänsä.
Kirjoittelen kun kerkeän, ja jaksan. Aurinkoista jatkoa kaikille !
Raatakaa vielä koulussa/tetissä/töissä 6päivää ja sitten päästään kaikki lomalle !
Vauva voi hyvin, pienokainen viime viikon kontrollissa painoi jo 2200g ! Kontrolli oulaisissa oli siis 24.5 torstaina. Lääkäri sanoi, että hienoa että vauva kumminkin kasvaa vaikkakin alakäyrää. Vauva myös syntyessään tulee olemaan hoikka ja vähän pienempi kokoinen. Mutta pääasiahan on se, että vauva kasvaa ! Kontorillista vielä sen verran että, verenpaine oli ok. Pissa oli puhdas. Oltiin myös käyrillä hetki.
Lääkäri myös kiinnitti huomionsa kutinaani, mahan ja jalkojen seudulla ja kysyi onko sitä kuinka kauan jatkunut ja missä sitä kutinaa on ja millaista se on. No tätä kutinaa on minulla ollut koko raskauden ajan, ja välillä on ihan sietämätöntä ja sitä tulee vähän joka puolelle. Mutta varpaita ja mahan aluetta ehkä eniten kutittaa, ja johon olen myös ollut hämilläni. Kyllä kysyin jo ihan alussa neuvolassa tästä kutinasta mutta ei osattu sanoa mistä se johtuu. Ja itse olen veikkaillut, että kun raskauden aikana olen muutenkin 'herkistynyt' niin ehkä ihonikin on herkistynyt ja sitä ärsyttää vähän enemmän mitä normaalisti nämä pesuaineet ja ym.
Sitten lääkäri ohjasi minut verikokeisiin, josta katsoivat maksa-arvojani, ja he tutkivat niistä että onko minulla raskaushepatoosia ( http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00169 ). Mutta ainakaan vielä, onneksi, ei ole tullut puhelua että verikokeissa olisi ollut jotain.
Tällä hetkellä asun toistaiseksi lapsen isän luona, mikäli kaikki sujuu hyvin meidän välillä. Ainakin tähän asti, kaikki on sujunut kohtuullisen hyvin, mutta silti parannettavaa on. Muutto sujui melko hyvin ja nopeasti. Vieläkin minulla on tavaroita laittamatta paikalleen, mutta suurinosa on paikoillaan.
Parin viikon päästä, tulee vuosi täyteen, erään rakkaan kuolemasta. Ikävä on kova. En tiedä, mitä muuta pitäisi sanoa, mutta uskon että sillä kaikella *askallakin on ollut merkityksensä, mutta päivääkään ei menisi niin etten miettisi miten asiat voisi olla nyt. Mutta elämän on jatkuttava, oli tilanne mikä hyvänsä.
Kirjoittelen kun kerkeän, ja jaksan. Aurinkoista jatkoa kaikille !
Raatakaa vielä koulussa/tetissä/töissä 6päivää ja sitten päästään kaikki lomalle !
sunnuntai 20. toukokuuta 2012
rv: 34+2
Hei kaikki !
Juu anteeksi, ei oo tullu kirjoteltua. Oon ollu tosi väsyny ja on ollu joka päivä jotain tekemistä niin en ole kerennyt.
Elikkäs.. Vauva voi toosi hyvin, ja potkuihin/liikkeisiin on tullut hirveästi voimaa. Nyt on menossa rv : 34+2 (http://www.vau.fi/raskaus/Raskausviikot/Viikko-34/ )
Viime viikosta sen verran, että perjantai iltana(11.5) minua alkoi särkemään tooosi paljon ala-mahaan ja alapäähän. Kipu oli semmoista että sitä oli koko ajan, mutta välillä tuli semmosia aaltoja että sattui vieläkin enemmän. Olin silloin lapsen isän luona, ja päätimme lapsen isän äidin kanssa lähteä käymään oulaskankaalla tarkistamassa tilanteen. No avautumaan en ollut onneksi lähtenyt, ettei synnytyksestä ollut kyse. Olin hetken käyrillä, ja sitten minut ultrattiin. Vauva liikkui hyvin, ja tämä oli kääntynyt pää ylös päin.. Syyksi kivulle kumminkin lääkäri totesi tulehduksen, ja sitä nyt hoidetaan lääkkeillä. Vieläkin välillä särkee, mutta koko ajan ollaan menossa parempaan suuntaan.
Lauantaina(12.5) oli sitten siskon lapsen ristiäiset, ja tytölle tuli tosi nätti nimi ! Itse olin sylikummina ja pidin tyttöä sylissäni koko sen tilaisuuden ajan. Hyvin tyttö jaksoi olla hereillä, vaikka välillä alkoi kitisemään kun tuli nälkä. Mutta kun sai vähän ruokaa, jaksoi tyttö hymyillä ja 'jokeltaa' suloisesti.
Äitienpäivä(13.5) Minulla meni kotona ollessa, ja lapsen isän luona. Omalle äidilleni tein kortin ja kävin nuorimman siskoni kanssa ostamassa äidille kukkia ja ostin samalla lapsen isän äidille myös kukkia.
Itse sain äitienpäivä lahjaksi, orkidean ja suklaata. Orkideasta olin jo kauaa puhunut että haluaisin semmoisen kukan itselleni, ja lapsen isä sitten osti minulle sen. Ihana !
Maanantaina (14.5) ei tapahtunut erikoisempia, kävin lapsen isän äidin kanssa hakemassa, Oulusta lapsen isän siskon tytön tänne Ylivieskaan.
Tiistain (15.5) vietinkin melkein koko päivän tämän lapsen isän siskon tytön kanssa.
Keskiviikkona (16.5) Oli sitten sossu palaveri. Palaverista minulle jäi tosi paha mieli, sillä minulle kerrottiin asioita jotka tulivat yllätyksenä, tai en tiennyt näistä asioista, ja mielestäni nämä asiat olisi kuulunut puhua jo ensimmäisellä kerralla kun tapasimme sossujen kanssa !!!!!!! Minulla oli tarkoituksena muuttaa tänne 'ensikotiin' mutta peruimme vanhempieni kanssa koko homman. Syynä oli se että minulle jätettiin asioita kertomatta, ja parempi näin.
Sen palaverin jälkeen, lähdimme minä, nuorin siskoni, lapsen isän äiti ja hänen mies, ja lapsen isän siskon tyttö, kohti Vaasaa ajelemaan. Kävimme katsomassa Peppi Pitkätossua teatterissa. Oli kyllä ihan huippu, ja sai ajatukset hetkeksi muualle. Huomasin siellä, että kun ne näytteliät alkoi laulamaan, tai kuului musiikkia isolla, niin mahassakin alkoi hirveä meno, liekkö säikähti musiikkia tai sitten sekin halusi tanssia.
Sieltä kun lähdimme kotiin, meillä meni keskiyöhön että olimme kotona, joten menimme lapsen isän luokse yötä.
Torstaina sitten aloimme todella keskustella tästä asumishommasta, lapsen isän ja hänen äitinsä kanssa, ja minua edelleen suututti kaikki asiat siitä palaverista. Kun tulin kotiin puhuin äitini kanssa ja hänkin oli vähän ihmeissään sossujen toiminnasta.
Perjantaina sitten soitimme, ja äitini sanoi heille että minä ja lapsi ei muuteta minnekkään. Asun lapsen isän luona lapsen kanssa, ja täällä kotona. Katsomme sitten kummassa asuminen toimii paremmin. Perjantaina oli myös neuvola. Kaikki oli hyvin, ja vauva oli taas kääntynyt niin että pää on alaspäin. Saapa nähdä, meinasiko poika vielä kääntää itsensä väärinpäin.
Ihanaa, ei ole enää kuin kaksi viikkoa, ja alkaa kesäloma. Vaikkakin minä en ole ollut koulussa, mutta silti on ihanaa että ei tarvitse enää stressata koulu asioista.
Eilen sitten aloimme siivoamaan lapsen isän luona. Tulosta ei paljon tullut, mutta vähän kumminkin. Jostain oli aloitettava.
Tänään sitten, pakkailen vähän noita minun tavaroista ja katson mitä vien lapsen isän luokse. Ainakin tuon hoitopyödän vien sinne. Ehkä jo tänään sitten myöhemmin
Siskon tyttö tulee tänne myös. Saan nauttia taas hänen seurastaan vähän aikaa.
Oulaskankaalle kontrolliin minulla on ensiviikoksi aika. Myös ensiviikolla pitäisi suorittaa loput kokeet.
Yritän kirjoitella aina kun jaksan. Kuvia taas ei ole, anteeksi siitäkin.
Heihei !
Juu anteeksi, ei oo tullu kirjoteltua. Oon ollu tosi väsyny ja on ollu joka päivä jotain tekemistä niin en ole kerennyt.
Elikkäs.. Vauva voi toosi hyvin, ja potkuihin/liikkeisiin on tullut hirveästi voimaa. Nyt on menossa rv : 34+2 (http://www.vau.fi/raskaus/Raskausviikot/Viikko-34/ )
Viime viikosta sen verran, että perjantai iltana(11.5) minua alkoi särkemään tooosi paljon ala-mahaan ja alapäähän. Kipu oli semmoista että sitä oli koko ajan, mutta välillä tuli semmosia aaltoja että sattui vieläkin enemmän. Olin silloin lapsen isän luona, ja päätimme lapsen isän äidin kanssa lähteä käymään oulaskankaalla tarkistamassa tilanteen. No avautumaan en ollut onneksi lähtenyt, ettei synnytyksestä ollut kyse. Olin hetken käyrillä, ja sitten minut ultrattiin. Vauva liikkui hyvin, ja tämä oli kääntynyt pää ylös päin.. Syyksi kivulle kumminkin lääkäri totesi tulehduksen, ja sitä nyt hoidetaan lääkkeillä. Vieläkin välillä särkee, mutta koko ajan ollaan menossa parempaan suuntaan.
Lauantaina(12.5) oli sitten siskon lapsen ristiäiset, ja tytölle tuli tosi nätti nimi ! Itse olin sylikummina ja pidin tyttöä sylissäni koko sen tilaisuuden ajan. Hyvin tyttö jaksoi olla hereillä, vaikka välillä alkoi kitisemään kun tuli nälkä. Mutta kun sai vähän ruokaa, jaksoi tyttö hymyillä ja 'jokeltaa' suloisesti.
Äitienpäivä(13.5) Minulla meni kotona ollessa, ja lapsen isän luona. Omalle äidilleni tein kortin ja kävin nuorimman siskoni kanssa ostamassa äidille kukkia ja ostin samalla lapsen isän äidille myös kukkia.
Itse sain äitienpäivä lahjaksi, orkidean ja suklaata. Orkideasta olin jo kauaa puhunut että haluaisin semmoisen kukan itselleni, ja lapsen isä sitten osti minulle sen. Ihana !
Maanantaina (14.5) ei tapahtunut erikoisempia, kävin lapsen isän äidin kanssa hakemassa, Oulusta lapsen isän siskon tytön tänne Ylivieskaan.
Tiistain (15.5) vietinkin melkein koko päivän tämän lapsen isän siskon tytön kanssa.
Keskiviikkona (16.5) Oli sitten sossu palaveri. Palaverista minulle jäi tosi paha mieli, sillä minulle kerrottiin asioita jotka tulivat yllätyksenä, tai en tiennyt näistä asioista, ja mielestäni nämä asiat olisi kuulunut puhua jo ensimmäisellä kerralla kun tapasimme sossujen kanssa !!!!!!! Minulla oli tarkoituksena muuttaa tänne 'ensikotiin' mutta peruimme vanhempieni kanssa koko homman. Syynä oli se että minulle jätettiin asioita kertomatta, ja parempi näin.
Sen palaverin jälkeen, lähdimme minä, nuorin siskoni, lapsen isän äiti ja hänen mies, ja lapsen isän siskon tyttö, kohti Vaasaa ajelemaan. Kävimme katsomassa Peppi Pitkätossua teatterissa. Oli kyllä ihan huippu, ja sai ajatukset hetkeksi muualle. Huomasin siellä, että kun ne näytteliät alkoi laulamaan, tai kuului musiikkia isolla, niin mahassakin alkoi hirveä meno, liekkö säikähti musiikkia tai sitten sekin halusi tanssia.
Sieltä kun lähdimme kotiin, meillä meni keskiyöhön että olimme kotona, joten menimme lapsen isän luokse yötä.
Torstaina sitten aloimme todella keskustella tästä asumishommasta, lapsen isän ja hänen äitinsä kanssa, ja minua edelleen suututti kaikki asiat siitä palaverista. Kun tulin kotiin puhuin äitini kanssa ja hänkin oli vähän ihmeissään sossujen toiminnasta.
Perjantaina sitten soitimme, ja äitini sanoi heille että minä ja lapsi ei muuteta minnekkään. Asun lapsen isän luona lapsen kanssa, ja täällä kotona. Katsomme sitten kummassa asuminen toimii paremmin. Perjantaina oli myös neuvola. Kaikki oli hyvin, ja vauva oli taas kääntynyt niin että pää on alaspäin. Saapa nähdä, meinasiko poika vielä kääntää itsensä väärinpäin.
Ihanaa, ei ole enää kuin kaksi viikkoa, ja alkaa kesäloma. Vaikkakin minä en ole ollut koulussa, mutta silti on ihanaa että ei tarvitse enää stressata koulu asioista.
Eilen sitten aloimme siivoamaan lapsen isän luona. Tulosta ei paljon tullut, mutta vähän kumminkin. Jostain oli aloitettava.
Tänään sitten, pakkailen vähän noita minun tavaroista ja katson mitä vien lapsen isän luokse. Ainakin tuon hoitopyödän vien sinne. Ehkä jo tänään sitten myöhemmin
Siskon tyttö tulee tänne myös. Saan nauttia taas hänen seurastaan vähän aikaa.
Oulaskankaalle kontrolliin minulla on ensiviikoksi aika. Myös ensiviikolla pitäisi suorittaa loput kokeet.
Yritän kirjoitella aina kun jaksan. Kuvia taas ei ole, anteeksi siitäkin.
Heihei !
keskiviikko 9. toukokuuta 2012
Kuulumisia
'Miksei aika vois mennä yhtään nopeempaa?..'
Niinpä, on nimittäin alkanut kyllästyttämään tämä maha, ja kun potkutki on alkanu tuntua niin kipeiltä ja epämukavilta. Olo on tukala, ja nukkuminen on todella vaikeaa, melkein kaksi tuntia menee siihen että löytää hyvän asennon nukkua, ja siihen että vauva rauhottuisi. Kyllä tykkään olla raskaana, mutta toisaalta nämä kivut yms vie tästä kaiken nautinnon. Onhan se toki ihanaa ku vauva potkii ja liikkuu, mutta kohdussa alkaa olla sen verran ahdasta jo että jotkut liikkeet tekevät oikeasti kipeää. Niiin, ja sekin kun on käynyt justiin vessassa, ja n. 5min päästä pitäisi taas mennä. Lisäksi minua on alkanut vaivaamaan se, että kun nousen sängystä ylös, ( nousinpa sitten hitaasti, nopeaa) minulla alkaa päässä heittelemään ja huippaamaan ihan kamalasti, ja sama toistuu kun menen sängylle makoilemaan. Saa aina hetken makoilla paikoillaan sillä, oikeasti päässä tuntuu niinkuin koko sänky pyörisi ympyrää. Mistähän johtuu?
Ja nämät selkäkivut....
Mahataudin kanssa tapeltiin melkein koko viikonloppu, en kyllä torstain jälkeen oksennellut yhtään, mutta olo oli todella huono ja heikko. Lauantaina menin sitten illalla lapsen isän luokse yöksi, sillä kotona en pystynyt olemaan ja olin todella hämmentynyt eräästä asiasta, josta en puhu.
Maanantaina sitten oli ruotsin koe, se meni omasta mielestäni todella hyvin. Lisäksi minulle palautettiin vanhoja kokeita. Kotitalouden kokeesta tuli 8, ja ruotsin valtakunnallisesta 6. Lisäksi kävin aamulla siellä sokerirasitustesteissä. Ei se ollut loppujenlopuksi niin tuskaa olla syömättä sitä 12h, mutta se oli tuskaa istua siellä se 2h. Sitten illemmalla me kävimme ystäväni kanssa pyöräilemässä, kun oli niin hyvä ilma, ja lisäksi olimme aikasemmin sopineet, että alkaisimme yhdessä käymään lenkkeilemässä.
Tiistaina, eli eilen oli englannin valtakunnallisesta kokeesta, kuunteluosa. Se ei mennyt kovin erikoisesti, ja en paljoa pystynyt keskittymään, sillä selkään sattui ihan kamalasti. Illemmalla sitten oli tarkoitus mennä tämän ystäväni kanssa pyöräilemään taas, mutta ystäväni ei päässyt, joten menin yksin. Pyöräilin Visalan kohalle ja lapsen isä tuli siihen. Siinä sitten istuttiin joku tunti ja juteltiin. Sitten lähdin kotiin. Katsoin hetken peliä, kävin suihkussa ja lähdin lapsen isän luokse yöksi.. Juu u.
Tänään sitten oli neuvola. Kaikki oli hyvin.
9.5.12 rv: 32+5
Paino oli noussut kilon, ajatelkaa 5 päivässä?
Verenpaine: 124/70
Pissa oli ihan puhdas.
Hemoglobiini 124
Kuunneltiin sydän ääniä, ja ne oli hyvät. Lisäksi kun ultrasimme, katsoimme vauvan kasvoja, ja vauvan nenä näytti tosi pitkältä :-D Sokerirasituksesta oli tullut vastaukset ja niissä ei ollut mitään vikaa, eli saan jatkaa karkin syömistä (hihihiih) Oulaskankaaltakin oli tullut palautetta, ja siellä sanottiin, että nyt neuvolassa täällä ylivieskassa tulisi käydä kerran viikossa. Oulaskankaalle minulla on seuraava aika 24.5, ja neuvola on siis ensi viikolla 18.5. Tänään myös sain uudet muovikannet tuohon äitiyskorttiin, sillä ne entiset haisivat pahalle, tai siis savulle.
Eilen myös sossumme soitti, ja sovimme palaverin. Ensi viikon keskiviikkona sovimme siis millon muutan, ja varmaankin puhumme niistä säännöistä, sun muusta. Palaveriin tulee minä, lapsen isä ja kummatkin mummot eli minun ja lapsen äidit. Lisäksi sovimme päivää, millon lapsen isä ja tämän äiti kävisi katsomassa tämän paikan minne muutan. Toivoisin, että pääsisin tässä kuussa jo muuttamaan, sillä tarvitsisin rauhaa, omaa rauhaa. Mahakuvat ovat eilen otettuja. Kirjoitan ensi kerran varmaan viikonloppuna, sillä loppu viikko minulla menee kokeisiin lukiessa, lauantaina ristiäiset(siskon lapsen) ja sunnuntaina minun ensimmäinen äitienpäivä !
Niinpä, on nimittäin alkanut kyllästyttämään tämä maha, ja kun potkutki on alkanu tuntua niin kipeiltä ja epämukavilta. Olo on tukala, ja nukkuminen on todella vaikeaa, melkein kaksi tuntia menee siihen että löytää hyvän asennon nukkua, ja siihen että vauva rauhottuisi. Kyllä tykkään olla raskaana, mutta toisaalta nämä kivut yms vie tästä kaiken nautinnon. Onhan se toki ihanaa ku vauva potkii ja liikkuu, mutta kohdussa alkaa olla sen verran ahdasta jo että jotkut liikkeet tekevät oikeasti kipeää. Niiin, ja sekin kun on käynyt justiin vessassa, ja n. 5min päästä pitäisi taas mennä. Lisäksi minua on alkanut vaivaamaan se, että kun nousen sängystä ylös, ( nousinpa sitten hitaasti, nopeaa) minulla alkaa päässä heittelemään ja huippaamaan ihan kamalasti, ja sama toistuu kun menen sängylle makoilemaan. Saa aina hetken makoilla paikoillaan sillä, oikeasti päässä tuntuu niinkuin koko sänky pyörisi ympyrää. Mistähän johtuu?
Ja nämät selkäkivut....
Mahataudin kanssa tapeltiin melkein koko viikonloppu, en kyllä torstain jälkeen oksennellut yhtään, mutta olo oli todella huono ja heikko. Lauantaina menin sitten illalla lapsen isän luokse yöksi, sillä kotona en pystynyt olemaan ja olin todella hämmentynyt eräästä asiasta, josta en puhu.
Maanantaina sitten oli ruotsin koe, se meni omasta mielestäni todella hyvin. Lisäksi minulle palautettiin vanhoja kokeita. Kotitalouden kokeesta tuli 8, ja ruotsin valtakunnallisesta 6. Lisäksi kävin aamulla siellä sokerirasitustesteissä. Ei se ollut loppujenlopuksi niin tuskaa olla syömättä sitä 12h, mutta se oli tuskaa istua siellä se 2h. Sitten illemmalla me kävimme ystäväni kanssa pyöräilemässä, kun oli niin hyvä ilma, ja lisäksi olimme aikasemmin sopineet, että alkaisimme yhdessä käymään lenkkeilemässä.
Tiistaina, eli eilen oli englannin valtakunnallisesta kokeesta, kuunteluosa. Se ei mennyt kovin erikoisesti, ja en paljoa pystynyt keskittymään, sillä selkään sattui ihan kamalasti. Illemmalla sitten oli tarkoitus mennä tämän ystäväni kanssa pyöräilemään taas, mutta ystäväni ei päässyt, joten menin yksin. Pyöräilin Visalan kohalle ja lapsen isä tuli siihen. Siinä sitten istuttiin joku tunti ja juteltiin. Sitten lähdin kotiin. Katsoin hetken peliä, kävin suihkussa ja lähdin lapsen isän luokse yöksi.. Juu u.
Tänään sitten oli neuvola. Kaikki oli hyvin.
9.5.12 rv: 32+5
Paino oli noussut kilon, ajatelkaa 5 päivässä?
Verenpaine: 124/70
Pissa oli ihan puhdas.
Hemoglobiini 124
Kuunneltiin sydän ääniä, ja ne oli hyvät. Lisäksi kun ultrasimme, katsoimme vauvan kasvoja, ja vauvan nenä näytti tosi pitkältä :-D Sokerirasituksesta oli tullut vastaukset ja niissä ei ollut mitään vikaa, eli saan jatkaa karkin syömistä (hihihiih) Oulaskankaaltakin oli tullut palautetta, ja siellä sanottiin, että nyt neuvolassa täällä ylivieskassa tulisi käydä kerran viikossa. Oulaskankaalle minulla on seuraava aika 24.5, ja neuvola on siis ensi viikolla 18.5. Tänään myös sain uudet muovikannet tuohon äitiyskorttiin, sillä ne entiset haisivat pahalle, tai siis savulle.
Eilen myös sossumme soitti, ja sovimme palaverin. Ensi viikon keskiviikkona sovimme siis millon muutan, ja varmaankin puhumme niistä säännöistä, sun muusta. Palaveriin tulee minä, lapsen isä ja kummatkin mummot eli minun ja lapsen äidit. Lisäksi sovimme päivää, millon lapsen isä ja tämän äiti kävisi katsomassa tämän paikan minne muutan. Toivoisin, että pääsisin tässä kuussa jo muuttamaan, sillä tarvitsisin rauhaa, omaa rauhaa. Mahakuvat ovat eilen otettuja. Kirjoitan ensi kerran varmaan viikonloppuna, sillä loppu viikko minulla menee kokeisiin lukiessa, lauantaina ristiäiset(siskon lapsen) ja sunnuntaina minun ensimmäinen äitienpäivä !
 |
| Uudet muovikannet |
 |
| Lapsen isä osti ruusun minulle, joku pari viikkoa sitten. |
perjantai 4. toukokuuta 2012
Mietin tässä vain..
Olen tässä jonkun aikaa jo miettinyt, mitä haluaisin vielä tehdä ennen lapsen syntymistä..
Minun tekisi nääääääääääääääääääääääääääääääääääääin paljon mieli lähteä jollekkin mökille, vaikka vain viikonlopuksi. Olisi niin ihanaa ottaa rennosti jossain, missä kukaan ei välitä ulkonäöstä. Olisi ihanaa saunoa, grillata iltamyöhään, ja olla vaan. Mutta minkäs teet kun ei ole mökkiä, eikä rahaakaan... No ehkä vielä joku päivä. Tulevaisuudessa.
Olisi myös tosi kiva viettää ystävien kanssa leffailta. Ihan vain, että katsottaisi elokuva/elokuvia ja syötäs kaikkea hyvää ! Tai sitten joku ihan perus ilta, oltais vaan ja juteltas niitä näitä. Koska eihän minulla sitten ole paljoa aikaa viettää mitään leffailtoja, kun lapsi syntyy.
Haluaisin myös lähteä käymään, vaikka Oulussa, katsomassa jonkun elokuvan ja käydä syömässä jossain kivassa ravintolassa.
Sitten olen miettinyt, että mitä pitäisi vielä tehdä ennen lapsen syntymistä..
Mutta todellisuudessa, ei ole enään paljon mitään. Tietty se muutto, mutta eihän minun sinne tarvitse viedä mitään muuta kuin itseni, vaatteeni/lapsen vaatteet, ja muut tarvikkeet. Kalusteita en aijo muuta viedä sinne, kuin pinnasängyn ja hoitopyödän(ehkä) . Tietysti voin viedä muitakin kalusteita, ja muokata sitä kämppää itseni näköiseksi, mutta ehkä ajan kanssa ostelen sinne kaikenlaista ja varmasti ostankin, sillä muutanhan sieltä sitten omaan kämppään. Nyt kun teemme tässä joskus lähiaikoina uuden reissun sinne IKEAAN, niin ajattelin ostaa sieltä ne mitä silloinkin ostin. Elikkäs ostin laseja, haarukka veitsi lusikka paketin, itselleni pyyhkeen ja lapselle, harsoja, tyynyn, peiton ja sitten sieltä yhdestä kaupasta keittiötarvikkeita. Jos saan rahaa sen verran säästettyä, niin ostan myös jotain sisustus juttuja. Tai tarkoituksena olisi ostaa.
Siskoni, joka asuu Vantaalla, tulee äitienpäiväksi tänne, ja ensi viikonloppuna lauantaina on lisäksi pikkuprinsessan ristiäiset. Hän myös tuo minulle mattoja ja ym, tarvikkeita sinne kämppääni varten sitten.
Pitäisi vielä tietty parit vauvan vaatteet pestä, ja tutteja/ tuttipulloja/vaippoja hommata.
"Ikävä on sanana pieni,mutta tunteena valtava."
Tuota lausetta oon monesti miettiny, ja kyllähän se on ihan totta. Tässä parin päivän aikana on ollut kamala olo ilman erästä henkilöä. Tiedän, hän kohteli minua huonosti, mutta silti. Kaipaan niitä yhteisiä hetkiä ja oikeastaan ihan kaikkea. Mutta näin on kait parempi. Kummankin, vaikkei se siltä just nyt tunnukkaan, koska tiedän että minun ei todellakaan tarvitse kestää kaikkea, eikä olisi tarvinnut kestää noin paljoakaan.
Mutta toisaalta hetkeäkään en vaihtaisi pois, meillä oli niin paljon hyvää mutta myös paljon huonoakin. Toivon toisaalta, että voisimme olla taas niinkuin ennen, mutta en uskalla luottaa enään koska niin monesti olen joutunut pettymään.
Tiiän, että itekki tein paljon virheitä ja oisin voinu joitaki asioita ilmasta toisin ja tehä asioita toisin. Mutta kumpiki me tehtiin virheitä, ei niitä voi verrata, mutta voisin sanoo, että muhun sattu enemmän.
Haluaisin vielä yrittää, mutta en tiedä sitten.. Haluan vain, että tämä kyseinen ihminen on todellakin pahoillaan teoistaan ja haluaa muuttua.
'Mä oon miettiny yöllä, ja ikävöiny
Ratkasuu mut ei sitä löydy
Jos toisen käsistä päästää
Aina tällane arpii jättää
Ois pitäny jutella enemmän,
Miten se ois menny kaaoksen keskellä
Vaan pahempaan suuntaan
Ei se auta, et haukkuu ja huutaa
Väärään suuntaan molemmat mentiin
Kohdeltiin kaltoin väärin tehtiin
Mä loukkasin, sä kusetit
Revit auki mun sydämen useesti
Miks syytetään virheist?
Miks meist on tullu näi hirveit?
Niin ilkeit toisii kohtaan
Ei pitäny erota koskaan
Nyt meit ei ookkaan
Piti kestää ihan mitä vaan
Nyt mä oon yksin säkin oot yksin
Etkä paikkaa mun sydämest saa
Tiedän et sattuu molempii
Mikään ei kestä, se todettiin'
Haluan elämääni ihmisen, jolla on halua kohdella minua oikein, ja luvata ihan oikeasti asioita. Eikä sanoa/ 'luvata' asioita vain siksi, että leppyisin. Haluan, että joku ihminen oikeasti haluaa minut, tälläisena kuin olen, ja joka on valmis olemaan hyvä minua kohtaan, lisäksi hyväksyy minut ja lapseni. En halua olla jollekkin ihmiselle pelkkä 'lelu', että huolehtii minusta ja rakastaa minua silloin kun kiinnostaa ja nakkaa menemään kun ei enään kiinnostakkaan.
Ketään muita jolla on oikeasti ikävä ihmistä, vaikka kyseinen henkilö on kohdellut sinua huonosti?
Jos on, miten olette selvinneet eteenpäin, muuta kuin ajatuksella että ansaitsee parempaa?
Kokemuksia?
Minun tekisi nääääääääääääääääääääääääääääääääääääin paljon mieli lähteä jollekkin mökille, vaikka vain viikonlopuksi. Olisi niin ihanaa ottaa rennosti jossain, missä kukaan ei välitä ulkonäöstä. Olisi ihanaa saunoa, grillata iltamyöhään, ja olla vaan. Mutta minkäs teet kun ei ole mökkiä, eikä rahaakaan... No ehkä vielä joku päivä. Tulevaisuudessa.
Olisi myös tosi kiva viettää ystävien kanssa leffailta. Ihan vain, että katsottaisi elokuva/elokuvia ja syötäs kaikkea hyvää ! Tai sitten joku ihan perus ilta, oltais vaan ja juteltas niitä näitä. Koska eihän minulla sitten ole paljoa aikaa viettää mitään leffailtoja, kun lapsi syntyy.
Haluaisin myös lähteä käymään, vaikka Oulussa, katsomassa jonkun elokuvan ja käydä syömässä jossain kivassa ravintolassa.
Sitten olen miettinyt, että mitä pitäisi vielä tehdä ennen lapsen syntymistä..
Mutta todellisuudessa, ei ole enään paljon mitään. Tietty se muutto, mutta eihän minun sinne tarvitse viedä mitään muuta kuin itseni, vaatteeni/lapsen vaatteet, ja muut tarvikkeet. Kalusteita en aijo muuta viedä sinne, kuin pinnasängyn ja hoitopyödän(ehkä) . Tietysti voin viedä muitakin kalusteita, ja muokata sitä kämppää itseni näköiseksi, mutta ehkä ajan kanssa ostelen sinne kaikenlaista ja varmasti ostankin, sillä muutanhan sieltä sitten omaan kämppään. Nyt kun teemme tässä joskus lähiaikoina uuden reissun sinne IKEAAN, niin ajattelin ostaa sieltä ne mitä silloinkin ostin. Elikkäs ostin laseja, haarukka veitsi lusikka paketin, itselleni pyyhkeen ja lapselle, harsoja, tyynyn, peiton ja sitten sieltä yhdestä kaupasta keittiötarvikkeita. Jos saan rahaa sen verran säästettyä, niin ostan myös jotain sisustus juttuja. Tai tarkoituksena olisi ostaa.
Siskoni, joka asuu Vantaalla, tulee äitienpäiväksi tänne, ja ensi viikonloppuna lauantaina on lisäksi pikkuprinsessan ristiäiset. Hän myös tuo minulle mattoja ja ym, tarvikkeita sinne kämppääni varten sitten.
Pitäisi vielä tietty parit vauvan vaatteet pestä, ja tutteja/ tuttipulloja/vaippoja hommata.
"Ikävä on sanana pieni,mutta tunteena valtava."
Tuota lausetta oon monesti miettiny, ja kyllähän se on ihan totta. Tässä parin päivän aikana on ollut kamala olo ilman erästä henkilöä. Tiedän, hän kohteli minua huonosti, mutta silti. Kaipaan niitä yhteisiä hetkiä ja oikeastaan ihan kaikkea. Mutta näin on kait parempi. Kummankin, vaikkei se siltä just nyt tunnukkaan, koska tiedän että minun ei todellakaan tarvitse kestää kaikkea, eikä olisi tarvinnut kestää noin paljoakaan.
Mutta toisaalta hetkeäkään en vaihtaisi pois, meillä oli niin paljon hyvää mutta myös paljon huonoakin. Toivon toisaalta, että voisimme olla taas niinkuin ennen, mutta en uskalla luottaa enään koska niin monesti olen joutunut pettymään.
Tiiän, että itekki tein paljon virheitä ja oisin voinu joitaki asioita ilmasta toisin ja tehä asioita toisin. Mutta kumpiki me tehtiin virheitä, ei niitä voi verrata, mutta voisin sanoo, että muhun sattu enemmän.
Haluaisin vielä yrittää, mutta en tiedä sitten.. Haluan vain, että tämä kyseinen ihminen on todellakin pahoillaan teoistaan ja haluaa muuttua.
'Mä oon miettiny yöllä, ja ikävöiny
Ratkasuu mut ei sitä löydyJos toisen käsistä päästää
Aina tällane arpii jättää
Ois pitäny jutella enemmän,
Miten se ois menny kaaoksen keskellä
Vaan pahempaan suuntaan
Ei se auta, et haukkuu ja huutaa
Väärään suuntaan molemmat mentiin
Kohdeltiin kaltoin väärin tehtiin
Mä loukkasin, sä kusetit
Revit auki mun sydämen useesti
Miks syytetään virheist?
Miks meist on tullu näi hirveit?
Niin ilkeit toisii kohtaan
Ei pitäny erota koskaan
Nyt meit ei ookkaan
Piti kestää ihan mitä vaan
Nyt mä oon yksin säkin oot yksin
Etkä paikkaa mun sydämest saa
Tiedän et sattuu molempii
Mikään ei kestä, se todettiin'
Haluan elämääni ihmisen, jolla on halua kohdella minua oikein, ja luvata ihan oikeasti asioita. Eikä sanoa/ 'luvata' asioita vain siksi, että leppyisin. Haluan, että joku ihminen oikeasti haluaa minut, tälläisena kuin olen, ja joka on valmis olemaan hyvä minua kohtaan, lisäksi hyväksyy minut ja lapseni. En halua olla jollekkin ihmiselle pelkkä 'lelu', että huolehtii minusta ja rakastaa minua silloin kun kiinnostaa ja nakkaa menemään kun ei enään kiinnostakkaan.
Ketään muita jolla on oikeasti ikävä ihmistä, vaikka kyseinen henkilö on kohdellut sinua huonosti?
Jos on, miten olette selvinneet eteenpäin, muuta kuin ajatuksella että ansaitsee parempaa?
Kokemuksia?
 |
| Ihania ruusuja ♥ |
Mahatautia.
Tänään alkoi RV: 32+0 (http://www.vau.fi/raskaus/Raskausviikot/Viikko-32/ )
Toissa yönä heräsin n. kahen aikaan siihen, että mahaan sattuu aivan jumalattomasti. Siinä pyörin tuskissani ympyrää, nimittäin mahaan sattui ja tavallaan kouri todella kovaa. Neljän aikaan(yöllä) sitten alkoi kamala oksentaminen.. Eilinen päivä meni nukkumisen ja mahataudin parissa. Sain eilen syötyä 3 leipää, ja kaikki tuli iltaan mennessä ulos, mikä ihaninta olin suihkussa kun oksensin (Anteeksi nyt vain jos pilasin jonkun ruokahalun). Vettä onneksi sain juotua tosi paljon, etten päässyt kuivumaan. Elikkäs, jäi sokerirasitustesti ja kokeen tekemiset välistä.
Tänään onneksi ollut jo toosi paljon parempi olo, välillä vain mahaa kourii ja melko heikko olo meinaa olla. Aamulla oli aivan jumalaton nälkä.
Käytiin myös kontrollissa tänään Oulaskankaalla. Kaikki oli hyvin, vauva kasvaa nyt keskikäyrän mukaisesti, eli melko normaalisti.
Oltiin myös sydän käyrillä hetki, se oli tosi jännää sillä en ollut ennen ollut käyrillä.
Uusi aika on kuulemma kolmen viikon päästä, tänään vielä emme saaneet varmaa päivää ylös, sillä heillä oli tietokoneissa jotain ongelmaa. Lisäksi kävin verikokeissa.... Mä niin inhoan niitä neuloja..
Pv 4.5 rv: 32+0
paino : ei ollut noussut kiloakaan viime kerrasta (Jess!)
verenpaine: 112/68
Liikkeet hyvät, ja sydän äänet myös. Vauvan painoarvio oli : 1700g ! Kahdessa viikossa noussut n. 400g.
Vauva oli myös pää alaspäin.
Nyt menen lepäilemään. Hauskaa viikonloppua lukijoille !
Toissa yönä heräsin n. kahen aikaan siihen, että mahaan sattuu aivan jumalattomasti. Siinä pyörin tuskissani ympyrää, nimittäin mahaan sattui ja tavallaan kouri todella kovaa. Neljän aikaan(yöllä) sitten alkoi kamala oksentaminen.. Eilinen päivä meni nukkumisen ja mahataudin parissa. Sain eilen syötyä 3 leipää, ja kaikki tuli iltaan mennessä ulos, mikä ihaninta olin suihkussa kun oksensin (Anteeksi nyt vain jos pilasin jonkun ruokahalun). Vettä onneksi sain juotua tosi paljon, etten päässyt kuivumaan. Elikkäs, jäi sokerirasitustesti ja kokeen tekemiset välistä.
Tänään onneksi ollut jo toosi paljon parempi olo, välillä vain mahaa kourii ja melko heikko olo meinaa olla. Aamulla oli aivan jumalaton nälkä.
Käytiin myös kontrollissa tänään Oulaskankaalla. Kaikki oli hyvin, vauva kasvaa nyt keskikäyrän mukaisesti, eli melko normaalisti.
Oltiin myös sydän käyrillä hetki, se oli tosi jännää sillä en ollut ennen ollut käyrillä.
Uusi aika on kuulemma kolmen viikon päästä, tänään vielä emme saaneet varmaa päivää ylös, sillä heillä oli tietokoneissa jotain ongelmaa. Lisäksi kävin verikokeissa.... Mä niin inhoan niitä neuloja..
Pv 4.5 rv: 32+0
paino : ei ollut noussut kiloakaan viime kerrasta (Jess!)
verenpaine: 112/68
Liikkeet hyvät, ja sydän äänet myös. Vauvan painoarvio oli : 1700g ! Kahdessa viikossa noussut n. 400g.
Vauva oli myös pää alaspäin.
Nyt menen lepäilemään. Hauskaa viikonloppua lukijoille !
keskiviikko 2. toukokuuta 2012
So I don't care what they say, It's our life life life
http://www.youtube.com/watch?v=wFz1F438490
Näin ihan kauheaa painajaista viime yönä. Juurikin siitä meidän tulipalostamme, mutta tällä kertaa siinä oli minä, lapsen isä ja lapseni. En koskaan ole nähnyt siitä niin pahaa unta. Vaikka luulin että painajaiset olisivat jo ohi, sillä en ollut nähnyt niitä pariin yöhön. Heräsin siihen, että itkin aivan kamalasti, lisäksi olin ihan hiestä märkä.
Peitot olin potkinut lattialle ja tyynyt oli lentänyt ihan joka puolelle..
Siis en muista tarkalleen mitä siinä tapahtui, mutta muistaakseni minä, lapsen isä ja lapsi olimme menneet nukkumaan ja sitten heräsin siihen, että haisi kamala savu ja oli todella vaikea nähdä mitään, ja lapsi ja lapsen isä ei ollut enään vierelläni. Yritin etsiä heitä mutten löytänyt mistään, ja sitten heräsin itkuuni.
Ja kamalinta oli se, että ei ollut vieressä ketään kenet olisi voinut herättää ja mennä viereen. Piti turvautua koiraani ( Tessuun ) :'D Loppu yö menikin valvoessa sillä ahdisti niin kamalasti se uni ja poikakin oli mahassa hereillä joten katselin sen touhuja, sillä hänen liikkeet näkyvät TODELLA hyvin tuosta massusta.
Kumminkin olin jossain vaiheessa nukahtanut, ja heräsin vähää vaille kymmenen.
En mennytkään tänään tekemään fysiikan valtakunnallista sillä opettajilla oli joku juttu, joten menen huomenna jos kerkeän sieltä sokerirasituksesta. En tiedä miten selviän, sillä täytyy olla yli 12h syömättä mitään ! Ja pelottaa mennä yksin, sillä pelkään että pyörryn tai jotain, koska se on kumminkin pitkä aika ilman minkäänlaista ruokaa. Enkä uskalla ottaa ketään mukaani, sillä tiedän että saatan olla melko räjähdysherkällä tuulella, enkä halua räjähtää kellekkään.
Tänään tuli postissa myös semmoinen kirja : Lapsen kehitys 0-6vuotiaan virstanpylväät. En ole varma onko minulla jo tuo kirja, ja aika perheneuvolaan. Sillä (en muista olenko kertonut) mutta viime kertainen käynti peruuntui. Itselläni oli pää niin kipeänä etten mennyt ja lisäksi sillä naisella oli muuta menoa.
Tänään olen ollut ihmeen pirteä vaikka se viime yö meni miten meni.
Olen käynyt lenkillä, ja tehnyt tuota kotiseutututkimus juttua ja olen vieläkin niin paljon virtaa täynnä.
Ulkonakin on jälleen nätti ilma, mutta tuulee vain todella kylmästi.
Ajattelin pakkailla noita tavaroitani, sitä tulevaa muuttoani varten ja katsoa mitä kaikkea turhaa täältä huoneestani löytyykään...
Ajattelin, että te voisitte ehdotella minulle asioita mistä voisin postailla? Esim, mitä mieltä olen jostain asiasta, se voi olla ihan mikä/mitä vain. Tai postauksen, jossa kerron jotain tiettyä itsestäni, tai ym?
Ehdotuksia otan vastaan tänne .
Ja kysymyksiä saa edelleen lähetellä, ja jos niitä tulee tarpeeksi teen niistäkin erikseen postauksen sitten myöhemmin.
Näin ihan kauheaa painajaista viime yönä. Juurikin siitä meidän tulipalostamme, mutta tällä kertaa siinä oli minä, lapsen isä ja lapseni. En koskaan ole nähnyt siitä niin pahaa unta. Vaikka luulin että painajaiset olisivat jo ohi, sillä en ollut nähnyt niitä pariin yöhön. Heräsin siihen, että itkin aivan kamalasti, lisäksi olin ihan hiestä märkä.
Peitot olin potkinut lattialle ja tyynyt oli lentänyt ihan joka puolelle..
Siis en muista tarkalleen mitä siinä tapahtui, mutta muistaakseni minä, lapsen isä ja lapsi olimme menneet nukkumaan ja sitten heräsin siihen, että haisi kamala savu ja oli todella vaikea nähdä mitään, ja lapsi ja lapsen isä ei ollut enään vierelläni. Yritin etsiä heitä mutten löytänyt mistään, ja sitten heräsin itkuuni.
Ja kamalinta oli se, että ei ollut vieressä ketään kenet olisi voinut herättää ja mennä viereen. Piti turvautua koiraani ( Tessuun ) :'D Loppu yö menikin valvoessa sillä ahdisti niin kamalasti se uni ja poikakin oli mahassa hereillä joten katselin sen touhuja, sillä hänen liikkeet näkyvät TODELLA hyvin tuosta massusta.
Kumminkin olin jossain vaiheessa nukahtanut, ja heräsin vähää vaille kymmenen.
En mennytkään tänään tekemään fysiikan valtakunnallista sillä opettajilla oli joku juttu, joten menen huomenna jos kerkeän sieltä sokerirasituksesta. En tiedä miten selviän, sillä täytyy olla yli 12h syömättä mitään ! Ja pelottaa mennä yksin, sillä pelkään että pyörryn tai jotain, koska se on kumminkin pitkä aika ilman minkäänlaista ruokaa. Enkä uskalla ottaa ketään mukaani, sillä tiedän että saatan olla melko räjähdysherkällä tuulella, enkä halua räjähtää kellekkään.
Tänään tuli postissa myös semmoinen kirja : Lapsen kehitys 0-6vuotiaan virstanpylväät. En ole varma onko minulla jo tuo kirja, ja aika perheneuvolaan. Sillä (en muista olenko kertonut) mutta viime kertainen käynti peruuntui. Itselläni oli pää niin kipeänä etten mennyt ja lisäksi sillä naisella oli muuta menoa.
Tänään olen ollut ihmeen pirteä vaikka se viime yö meni miten meni.
Olen käynyt lenkillä, ja tehnyt tuota kotiseutututkimus juttua ja olen vieläkin niin paljon virtaa täynnä.
Ulkonakin on jälleen nätti ilma, mutta tuulee vain todella kylmästi.
Ajattelin pakkailla noita tavaroitani, sitä tulevaa muuttoani varten ja katsoa mitä kaikkea turhaa täältä huoneestani löytyykään...
Ajattelin, että te voisitte ehdotella minulle asioita mistä voisin postailla? Esim, mitä mieltä olen jostain asiasta, se voi olla ihan mikä/mitä vain. Tai postauksen, jossa kerron jotain tiettyä itsestäni, tai ym?
Ehdotuksia otan vastaan tänne .
Ja kysymyksiä saa edelleen lähetellä, ja jos niitä tulee tarpeeksi teen niistäkin erikseen postauksen sitten myöhemmin.
tiistai 1. toukokuuta 2012
Niin kauas hakemaan omaa onneaan, hän lähtee turhaan.
Ihana biisi, ei voi muuta sanoa. Tulee mieleen hyviä/huonojakin muistoja.
Oli ehkä elämäni huonoin mutta toisaalta parhain vappu ikinä.
Huonoin : olen ollut yksin jälleen. Lisäksi elämästäni on lähtenyt yksi ihminen, tai no.. Tulee hän pakosta olemaan elämässäni lapsen takia.. Mutta ihan omasta valinnastaan hän halusi MINUN lähtevän hänen silmistään pois. Joten ei ollut minun valintani, enkä vastaanota enään minkäänlaisia anteeksipyyntöjä tai mitään.
Parhain : Eipähän ole tarvinnut kärsiä kamalasta krapulasta tai mistään. Olen kuunnellut musiikkia ja miettinyt kuinka tyhmä todella olen ollut, kun olen antanut erään ihmisen kohdella minua niiin huonosti ja joka kerta olen antanut anteeksi ja hyväksynyt tekonsa.
Lisäksi tänään olen saanut jälleen nauttia pikku prinsessan seurasta ♥ Kävimme vaunuilemassa, ja muuten vain oleskelimme pihalla ( tai no tyttö nukkui ). Ihmisten ilmeet olivat kyllä näkemisen arvosia, kun näin nuori lykkää vaunuja.. Totuttava on.
Huomenna alkaa (taas) paluu arkeen. Huomenna minulla on Fysiikan valtakunnallinen, torstaina menen sokerirasitustesteihin ja perjantaina oulaisiin kontrolliin. Kontrolliin seuraksi minulle lähtee lapsen toinen mummu.
Lisäksi maanantaihin (7.5) mennessä pitäisi maantiedosta olla valmiina Kotiseutututkimus, eli sitä pitäisi vielä tehdä. Hohhohohhooh. Mutta onneksi enään vähän aikaa, niin alkaa kesäloma ! Tai no loma ja loma.. Mutta kumminkin, ei tarvitse enää stressata kouluasioita !
Huomenna aijon soittaa myös sossullemme ja kysyn, että millon pitäisimme sitten palaverin jossa päättäisimme päivän millon muutan 'ensikodille' ja muista asioista sopisimme.
Vaikka elämäni on yhtä kaaosta, olen samaan aikaan todella onnellinen . Elämässäni on ihmisiä jotka todella haluavat olla tukenani, ja haluavat minulle pelkästään hyvään. Ihanat siskot, vanhemmat, lapsen toiset isovanhemmat, ystäväni. En muuta tarvitsekkaan. Olen ylpeä itsestäni, vaikka olenkin tehnyt paaaaljon virheitä. Minulla on pian sylissäni maailmani arvokkain ja rakkain ihminen, jota rakastan joka solullani ja jokaisella hengenvedollani. Stressaan välillä turhasta, mutta osaan myös olla stressaamattakin.
Olen onnellinen, sillä olen menossani elämässäni eteenpäin ja kohti uusia kokemuksia, ylpeänä äitinä ♥
 |
| Tää on niin totta ! |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)