Mietin tässä vain..

Olen tässä jonkun aikaa jo miettinyt, mitä haluaisin vielä tehdä ennen lapsen syntymistä..
Minun tekisi nääääääääääääääääääääääääääääääääääääin paljon mieli lähteä jollekkin mökille, vaikka vain viikonlopuksi. Olisi niin ihanaa ottaa rennosti jossain, missä kukaan ei välitä ulkonäöstä. Olisi ihanaa saunoa, grillata iltamyöhään, ja olla vaan. Mutta minkäs teet kun ei ole mökkiä, eikä rahaakaan... No ehkä vielä joku päivä. Tulevaisuudessa.

Olisi myös tosi kiva viettää ystävien kanssa leffailta. Ihan vain, että katsottaisi elokuva/elokuvia ja syötäs kaikkea hyvää ! Tai sitten joku ihan perus ilta, oltais vaan ja juteltas niitä näitä. Koska eihän minulla sitten ole paljoa aikaa viettää mitään leffailtoja, kun lapsi syntyy.
Haluaisin myös lähteä käymään, vaikka Oulussa, katsomassa jonkun elokuvan ja käydä syömässä jossain kivassa ravintolassa.

Sitten olen miettinyt, että mitä pitäisi vielä tehdä ennen lapsen syntymistä..
Mutta todellisuudessa, ei ole enään paljon mitään. Tietty se muutto, mutta eihän minun sinne tarvitse viedä mitään muuta kuin itseni, vaatteeni/lapsen vaatteet, ja muut tarvikkeet. Kalusteita en aijo muuta viedä sinne, kuin pinnasängyn ja hoitopyödän(ehkä) . Tietysti voin viedä muitakin kalusteita, ja muokata sitä kämppää itseni näköiseksi, mutta ehkä ajan kanssa ostelen sinne kaikenlaista ja varmasti ostankin, sillä muutanhan sieltä sitten omaan kämppään. Nyt kun teemme tässä joskus lähiaikoina uuden reissun sinne IKEAAN, niin ajattelin ostaa sieltä ne mitä silloinkin ostin. Elikkäs ostin laseja, haarukka veitsi lusikka paketin, itselleni pyyhkeen ja lapselle, harsoja, tyynyn, peiton ja sitten sieltä yhdestä kaupasta keittiötarvikkeita. Jos saan rahaa sen verran säästettyä, niin ostan myös jotain sisustus juttuja. Tai tarkoituksena olisi ostaa.
Siskoni, joka asuu Vantaalla, tulee äitienpäiväksi tänne, ja ensi viikonloppuna lauantaina on lisäksi pikkuprinsessan ristiäiset. Hän myös tuo minulle mattoja ja ym, tarvikkeita sinne kämppääni varten sitten.
Pitäisi vielä tietty parit vauvan vaatteet pestä, ja tutteja/ tuttipulloja/vaippoja hommata.

"Ikävä on sanana pieni,mutta tunteena valtava."
Tuota lausetta oon monesti miettiny, ja kyllähän se on ihan totta. Tässä parin päivän aikana on ollut kamala olo ilman erästä henkilöä. Tiedän, hän kohteli minua huonosti, mutta silti. Kaipaan niitä yhteisiä hetkiä ja oikeastaan ihan kaikkea. Mutta näin on kait parempi. Kummankin, vaikkei se siltä just nyt tunnukkaan, koska tiedän että minun ei todellakaan tarvitse kestää kaikkea, eikä olisi tarvinnut kestää noin paljoakaan.
Mutta toisaalta hetkeäkään en vaihtaisi pois, meillä oli niin paljon hyvää mutta myös paljon huonoakin. Toivon toisaalta, että voisimme olla taas niinkuin ennen, mutta en uskalla luottaa enään koska niin monesti olen joutunut pettymään.
Tiiän, että itekki tein paljon virheitä ja oisin voinu joitaki asioita ilmasta toisin ja tehä asioita toisin. Mutta kumpiki me tehtiin virheitä, ei niitä voi verrata, mutta voisin sanoo, että muhun sattu enemmän.
Haluaisin vielä yrittää, mutta en tiedä sitten.. Haluan vain, että tämä kyseinen ihminen on todellakin pahoillaan teoistaan ja haluaa muuttua.
'Mä oon miettiny yöllä, ja ikävöiny
Ratkasuu mut ei sitä löydy
Jos toisen käsistä päästää
Aina tällane arpii jättää
Ois pitäny jutella enemmän, 
Miten se ois menny kaaoksen keskellä
Vaan pahempaan suuntaan
Ei se auta, et haukkuu ja huutaa
Väärään suuntaan molemmat mentiin
Kohdeltiin kaltoin väärin tehtiin
Mä loukkasin, sä kusetit
Revit auki mun sydämen useesti
Miks syytetään virheist?
Miks meist on tullu näi hirveit?
Niin ilkeit toisii kohtaan
Ei pitäny erota koskaan
Nyt meit ei ookkaan
Piti kestää ihan mitä vaan
Nyt mä oon yksin säkin oot yksin
Etkä paikkaa mun sydämest saa
Tiedän et sattuu molempii
Mikään ei kestä, se todettiin'


Haluan elämääni ihmisen, jolla on halua kohdella minua oikein, ja luvata ihan oikeasti asioita. Eikä sanoa/ 'luvata' asioita vain siksi, että leppyisin. Haluan, että joku ihminen oikeasti haluaa minut, tälläisena kuin olen, ja joka on valmis olemaan hyvä minua kohtaan, lisäksi hyväksyy minut ja lapseni.  En halua olla jollekkin ihmiselle pelkkä 'lelu', että huolehtii minusta ja rakastaa minua silloin kun kiinnostaa ja nakkaa menemään kun ei enään kiinnostakkaan.


Ketään muita jolla on oikeasti ikävä ihmistä, vaikka kyseinen henkilö on kohdellut sinua huonosti?
Jos on, miten olette selvinneet eteenpäin, muuta kuin ajatuksella että ansaitsee parempaa?
Kokemuksia?

Ihania ruusuja ♥