Tulehdusta, kuumetta, flunssaa.

viime yö oli jotain maailman kamalinta.
Illalla voin vielä todella hyvin, siis no kurkkukipeenä, nenä tukossa ja pääkipeenä, muttei kummiskaa kuumetta. Laitoin sitten illalla nukkumaan, ja heräsin joskus yhden aikaa ja mittasin kuumeen ja se näytti 38 astetta, siitä tunnin(vähän alle, tai yli..) päästä heräsin ja mittasin taas ja kuumemittari näytti jo 38,9. Siitä taas tunnin päästä heräsin ja se näytti jo vähän päälle 39, ja sitten 5-6 aikoihin kun mittasin niin tuli 39,9!
Huhhhuh sitä oloa... Särkylääkettä naamariin, ja nukkumaan. No Sisuhan heräili kans siinä välissä kun miesulla nenä tukossa, ja itkua tuli pariin otteeseen. Aamulla sitten olin lähellä kuolemaa joten soitin Sisun mummulle että tulla hakemaan Sisu pois, sillä nyt olen todella huonossa kunnossa, ja Sisun on parempi sielä.
No kuumetta ei sitten ole tänään enää niin paljoa ollut, mutta siinä 38 paikkeilla ollaan seilailtu. Olo on melko kamala, en todellakaan tykkää. Mutta kuumeiluun tiedän syyn. Sillä minulla on vasemman puoleisen pottuvarpaan kynsi kasvanut ihon sisään, ja se on ihan kamalan näkönen ja luultavasti tulehtunut. Veikkaanpa että tämä on syy kuumeiluun. Mutta nuha, ja kurkkukipu on ihan perus flunssaa. Toivottavasti parannutaan Sisun kans yhessä nopeesti. Huomenna soitan tk:hon ja varaan ajan. On mulla ennenkin ollut tota, mutta samantien olen hakenut antibioottia, mutta nyt jotenkin olen sivuuttanut tämän ja olettanut että se paranee itsestään...joopajoo.. Inhottavaa, en yhtään tykkää, hyihyi.

Äsken kumminkin lapsen isä käytti minua kärkkäiselllä ja prisamssa ostamassa suklaata ja kokista....Koska teki hirveesti mieli :D Ja minä ihanatohelo unohdin avaimet sisälle :) Ulkona aloin miettimään että joo, mulla on lompakko...puhelin..avaimet... VOI =#%(#=#¤(U¤&&¤ . Voi sitä tunnetta ku tajusin että avaimet jäi sisälle.
Oon koko päivän vaan levännyt, ja sivuuttanut kaikki perusrutiinit, kun Sisu on mummulassa. Joten tämäkin tuli sitten unohdettua. No kumminkin, ainakin sain suklaata. Sisu on ainakin huomiseen hoidossa, sillä tärkeintähän tässä on se että minä olen hyvässä kunnossa ja pystyn huolehtimaan Sisusta. En kyllä uskalla hoitaa Sisua kauheassa kuumehuurussa, jotenkin vaan pelottava ajatus. Kauhee ikävä kyllä Sisua on.... Aina välillä tulee semmonen tunne että missä Sisu. Jokainen pieni äänikin saa ajattelemaan että Sisu sitä Sisu tätä. Kai se on vaan joku äidinvaisto? Tai semmonen. Toivottavasti tuo varvas, ja tää flunssa paranee meillä, ja päästään takaisin kiinni päivärytmiin.
Jepjep, oon tässä päivän aikana miettinyt kaikenlaista maan ja taivaan väliltä. Ja oon päättänyt tehdä yhden jutun, niin pian kun on mahdollista. Luulen että tämä on minulle sekä Sisulle hyväksi. Mutta siitä sitten enempää, kun tämä toteutuu :) Mutta nyt särkylääkettä naamaan, ja peitto korviin. Moimoi :)