tiistai 20. marraskuuta 2012

Mitä pidemmälle päivät käy, mä toivon Et ikuista tää onni on

Lauantaina me käydään valokuvaliikkeessä ottamassa Sisusta ja Joulupukista kuvia, jotta saamme joulukortteja. Ensi viikolla sitten me menemme Ouluun lääkärille, ja minulla on terapia.
Perjantaina Yleltä tullaan koekuvaamaan meitä ensi vuonna tulevaan Teiniäidit ohjelmaan.
Ääääk, vähän jännittää. En tiiä yhtään miten Sisu tai kukaan reagoi.
Ylivieska on niin pieni paikka että...
Huomenna pitäisi soitella sossuun ja vuokra-asunnoille että irtisanon sen kämpän.
Varasin myös ehkäisyneuvolaan ajan, ja ensi kuulle sain sinne ajan.

Mun on pakko täälläkin hehkuttaa.
Oon tosi ilonen siitä että Sisun isä on alkanut ottamaan enemmän vastuuta.
 Esim. Eilen hän heräsi Sisun kanssa(...no okei oli se melko vaikeeta, mutta silti heräsi!) aamulla että sain nukuttua, illalla nukutti Sisun ja yöllä kävi tekemässä maitoja.
Joistakin nämä on pieniä asioita, mutta minulle isoja, helpottavia asioita!
Ja koko ajan ollaan menossa parempaan suuntaan....Toivottavasti.
Osaan nykyään arvostaa niitä pieniäkin asioita.
Oon alkanu voimaan henkisesti paljon paremmin.
Jaksaminen on ollut koetuksella, ja perjantaina olin jo sitä mieltä että nyt on pakko päästä hoitoon.
Mutta lauantaina tuli ihme parantuminen ja pitkästä aikaan jaksoin hymyillä jopa ilman syytäkin.
Noh, ainakin ensi viikolla pääsee purkamaan tunteita terapiaan.. Ihanaa..
Vähän kyllä ahistaa mutta.
 En tiiä jotenkin vaan on pitkään tuntunut kaikki todella raskalta ja vaikealta.
En oo vaan saanut käsitellä raskautta ja tätä kaikkea tarpeeksi.
Mulle on sattunu niin paljon, niin vähässä aikaa.
Oon myös ajatellut mennä käymään jossai äitiryhmissä täällä. Enkait mä mitään menetä?
Inhottavaa ajatella että ei oikein oo muita äitikavereita ku sisko, ja täällä netissä juttelen joittenkin teiniäitien kanssa. Ihanaa ois tutustua, mutta eipä täällä päin hirveesti teiniäitejä oo.
Mä toivon niin että tää masennus paranee, ja jaksan hymyillä vielä.
Mutta jos mun mieliala pahenee vieläki, mä meen hoitoon, mun on pakko Sisun takia.
En halua että Sisu tai kukaan joutuu kärsimään mun pahasta olosta. Enkä mä halua puhua siitä sen enempää.
Jos joku ois vaan päivän mun paikalla, ja tajuais mun kaikki tunteet ja ajatukset.
Sen kuinka taistelen joka päivä että jaksan. Paitsi nyt on ollut parempia päiviä.. Mutta silti, sitä ennen päivät on ollut kamalaa taistelua..
En halua angstata, en halua sääliä, en ymmärrystä. Koska haluan olla vahva. Ja oon vahva.
Haluan vaan että joku on vieressä, lähellä. Halaa, ja pysyy. On hiljaa jos haluan puhua, ja halaa jos tarviin sitä. Antaa mulle 110% luottamuksen.
En varmaan ikinä halua puhua, en kertoa mikä on mun pahan olon takana.
Kenenkään ei tarvi ikinä tietää mistä tää kaikki johtuu. Se on mun omaa syytä. Ja ite kärsin siitä. Ei muut.
Ei Sisu, ei äiti, ei isä, ei Sisun iskä, ei kukaan. Mä vaan.
En vaan luota keneenkään.
Sisu on tuonu iloa mun elämään, ja toivon että se on mun vieressä aina.
Osaan olla ilonen ja nauraa. Eikö se riitä? Ja osaaan pyytää apua, ja tiedän millon tarviin hoitoa.
Koska en halua ikinä että Sisu kärsii mun takia. En ikinä.
http://www.youtube.com/watch?v=gVppceNO7uE




Palaan kotiin päin sankan savun seasta
On vastaantulijoita, on kuoppa kadussa
On puinen asema, on tehdas suljettu
Pidän kädet puuskassa, piilossa tuulelta
Jos en tietäis että siellä oot, en jatkais
En katsettani maasta sais

Pimeän tultua mä puristan sun kättäs
Oothan tässä vielä huomenna
Sä sanot loppuun lauseet, jotka aloitan
Ja keräät talteen palaset kun hajoan
Niin oothan tässä vielä huomenna
Sä oothan tässä vielä huomenna

Voisin kuunnella nauruasi soivaa
Kunnes sulaa ikijää tai yö on pysyvää
Kun raakkuu varikset ja syvälle käy multa
Tiedän jossain onnistuin, kun sinuun takerruin
Mitä pidemmälle päivät käy, mä toivon
Et ikuista tää onni on

Pimeän tultua mä puristan sun kättäs
Oothan tässä vielä huomenna
Sä sanot loppuun lauseet, jotka aloitan
Ja keräät talteen palaset kun hajoan
Niin oothan tässä vielä huomenna
Sä oothan tässä vielä huomenna

Sama liike joka lehdet puihin saa
Pienen lapsen kävelemään opettaa
Linnut kylmän ajaks pois vie lämpimään
Meidät toisillemme toi
Meidät toisillemme toi

Pimeän tultua mä puristan sun kättäs
Oothan tässä vielä huomenna
Sä sanot loppuun lauseet, jotka aloitan
Ja keräät talteen palaset kun hajoan
Niin oothan tässä vielä huomenna
Sä oothan tässä vielä huomenna
Oothan tässä vielä huomenna




8 kommenttia:

  1. oi siistiä ku meet siihen ohjelmaan!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no en tiiä onko se niin siistiä, vähän jännittää ja pelottaa. :)

      Poista
  2. Huii varmasti jännittää aatella että oma naama näkyis telkkarissa! Oli muuten kiva nähdä sut kävelemässä Sisun ja hänen isän kanssaan sunnuntaina ja huomata kuinka hymyilit, tuli itellekki heti paljo ilosempi olo ku näki että hymyilit!:) Tsemppiä tosipaljo eteenpäin! :)

    VastaaPoista
  3. hei siistiä mari!! ois tooosi kiva nähä sut siinä! tsemppiä!

    VastaaPoista
  4. Tiiätkä millon se teini äidit II tulee televisoo?

    VastaaPoista