Meidän päivärytmit.

Elikkäs ajattelin kertoa mitä minun ja sisun päivä yleensä sisältää..

Noin 6-8 maissa, Sisu herää, vaihdan vaipan ja syö 140-180ml. Ja sitten se taas jatkaa unia.

Yleensä se herää siitä 2-3h päästä, eli n. 8-10 aikaan ja haluaa tulla mun sänkyyn juttelemaan ja heräilemään. Siinä taas vaihdamme vaipat,otamme D-vitaamini tipat ja juttelemme hetkisen. Sitten vähän ajan päästä Sisu ilmoittaa kun haluaa lähteä pois sängystä ja mennä leikkimään. Jokun tunnin se leikkii, ja sitten sille tulee nälkä. Se syö taas 120-180ml, riippuu aina miten aamulla on syönyt.

Sitten sillä alkaa yleensä 11-12 maissa ensimmäisten unien aika. Yleensä se nukkuu 1-2h mutta joskus toki pidempäänkin. Tässä vaiheessa minä vasta syön aamupalaa.

n.13-14 maissa se herää.Sitten se haluaa taas jutella, leikkiä, lukea kirjaa ja muuten vaan oleskella. Tässä vaiheessa yleensä meikkaan,puen,laitan hiukset, ja teen itselleni ruokaa. Tai joskus saatamme lähteä kylälle jos on asioita hoidettavana.

Sitten n.16-17 aikaan sille tulee taas nälkä, ja syömme taas 120-180ml, riippuen miten syötiin päikkäreitten jälkeen. (unohdin mainita, mutta toki vaihtelemme vaippoja aina välissä :D ) Ja pikku unia se ottaa myös tässä 13-14 ja 16 välissä.

19 aikoihin meillä alkaa iltahommat, eli kylpy, yövaatteiden vaihto, kynsien leikkaus, rasvaus, ja ym. Sitten hetki jutellaan,leikitään ja tehdään jotain hommia. Sitten juuri ennen kahdeksaa sisua alkaa väsyttää ja tulee nälkä. Sitten syömme ja laitetaan n. 20-21 aikaan nukkumaan. Yleensä nukutan Sisun syliini, ja nostan sitten sänkyyn. Kun olen nostanut sen sinne, yleensä se nukkuu hetken ja herää ja nukkuu ja herää. Aina käyn laittamassa vain tutin suuhun ja odotan että hän nukahtaa itse. Ja niin käy yleensä, toki on iltojakin jolloin nukahtamisessa menee ja unta vastaan taistellaan.

Siitä sitten Sisu nukkuu ihan sinne 6-8 asti.

Elikkäs meillä nukutaan yleensä joka yö ihan kokonaan, toki poikkeuksia on.

Sisulle on nyt parina iltana tullut vähän mahavaivoja, mutta Disflatyl- tipat aloitin taas ja annan niitä nyt aamuisin ja iltaisin. Me käytettiin niitä ihan alussa jo kun Sisu itki mahaansa, ja voin sanoa että tosi hyvin on auttanut ! (http://www.apteekkituotteet.fi/Disflatyl-tipat )

Samoin kuin alussa täällä kotona meillä kävi ensin terveydenhoitajani mittaamassa vauvan ja hän antoi D-vitamiini tippoja. Meillä ne tipat aiheutti mahavaivoja, eikä helpottunut yhtään missään vaiheessa. Sitten seuraavan kerran, kun kävi täällä kotona vauvan neuvola täti, hän suositteli Reladrops + D3 tippoja, elikkäs siinä yhdessä on maitohappobakteereja ja d-vitamiinit. ( http://www.apteekkituotteet.fi/Reladrops-D3-tipat-10-ml ) Sisulle siis kävivät nämät paremmin. 

Meillä on aika tasainen päivä rytmi. Toki joka päivä ei ole samanlaista, sillä yleensä joka viikko on jotain menoa. Sossupalavereita, neuvolaa ymymym. 

Maanantaisin, ja Tiistaisin lapsen isä laittaa Sisun nukkumaan ja tekee iltahommat, sillä olen maanantaisin Zumbassa ja tiistaisin Jumpassa. Keskiviikkoisin meillä venähtää ilta vähän myöhäsemmäksi, sillä Zumbani loppuu vähän jälkeen kahdeksan. Ja sen takia, koska lapsen isä vie minut sinne (ei ole keskustassa,vaan vähän kauempana...) joten viemme lapsen minun vanhemmille tai lapsen isän vanhemmille.

Lisää kuvateksti

Eilen luonani oli perhetyöntekiä, ja puhuimme siitä miten teiniäitejä kohdellaan, esim sossussa, ja muuallakin. Ja tokihan hänellä ei ollut ennestään tietoa siitä miten asiat meillä on. kun kerroin hän oli todella hämmästynyt kaikesta. Haluaisin tosi paljon puhua niistä asioista jossakin muualla ja niin että kaikki tietävät ettei se helppoa ole. Se esim, että pakotetaan ensikotiin, lapsen isää syrjäytetään kuvioista kokonaan, ja se kun oma tukiverkosto ei muka käy. Todella hullua, ja olisin valmis tekemään ihan mitä vaan ettei KETÄÄÄN kohdeltaisi enään niin. Tekisin mitä vaan, ja haluan kyllä ja olen todella valmis tekemään sen asian eteen ihan mitä vaan. En toki ketään 'rohkaise' olemaan teiniäiti tai tekemään nuorena lapsen. Mutta tiedän myös sen, että kun raskaustesti näyttää positiivista, niin siinä on todella hankalaa päättää mitä tekee.
En sano että katuisin Sisuani, mutta todellakin olisin voinut kyllä odottaakkin. Helppoa tämä ei ole.
Sitä luulee, että se olisi helppoa, mutta sitä se ei todellakaan ole. Se on raskasta. Sossut tekee kaikkensa, että joko tekisit abortin, tai antaisit adoptioon, tai sitten jollain ihme syyllä laittaa ensikotiin ja sitä kautta jostain pienestä virheestä viedä lapsen. Koska olemme alaikäisiä, heillä 'on valta'.
Ärsyttää, kun minullakin oli kaikki tukena, mutta niitä yritettiin syrjäyttää kaikin keinoin, ja minun pitäisi pärjätä yksin.
Toki ensikodin sitten ymmärrän, jos on yksi, eikä ketään tukena, ja olisi aivan yksin asian kanssa. Sillonhan sitä tukea pitäisi antaa, ja opastaa nuorta. Ja todellakin, jos haluaa asua yksin, niin ei tarvisi ainakaan pakottaa ensikotiin. Haluaisin että kaikilla olisi mahdollisuus päättää missä asuu, eikä tarvisi kenenkään painostaa asumisessa.
Ja jos on ihmiset tukena, ei pitäisi 'syrjäyttää' niitä!!!!!!
Se on todella tärkeää että on ihmisiä tukena. Sekin todella ärsyttää, että heillä on ensikotiin laittamisella se peruste että, et osaa hoitaa lasta, ja meillä pitää olla varmuus että osaat hoitaa lastas. No mistäs ne tietää että osaako joku täysikänen hoitaa? Ja lapsen äiti on lapsen paras hoitaja(ainakin yleensä.), ja tietää miten se hoitaa. Ei mullakaan ollu sillä tavalla aavistustakaan Miten lasta hoidetaan, vaikka olinkin hoitanut sisaruksia, ja siskon lapsia ja ym. Mutta se on OMA LAPSI. Ja jotenkin kaikki tapahtui aivan luonnostaan. Tokihan siinä menee aikaan että oppii tunnistamaan lapsen itkusta, mikä on hätänä. Mutta omaan lapseen on niin sitoutunut että yleensä tietää mikä hätänä.
Päätökseni oli pitää lapsi, mutta en voinut aavistaa kuinka rankkaa tämä on. En tarkoita pelkästään lapsen hoitamisesta, vaan siitä mitä siinä sivussa tulee. Sossut, ja sun muut jutut. Nuoruudesta luopuminen, henkisesti kasvaminen ja ym.
Haluaisin vain sanoa kaikille nuorille, miettikää kaksi kertaa. Lapsi on iso asia, se on pysyvää. Miettikää elämäntilannetta. Älkääkä missään tapauksessa kuunnelko sitä mitä muut sanoo. Älkää suostuko, jos joku painostaa aborttiin (vaikka olisi lapsen isä tai kuka vaan) Jos haluatte pitää, niin pitäkää, mutta olkaa valmiita kaikkeen. Sillä helppoa se ei ikinä ole. Toivon myös, että te kaikki joilla on se tilanne pitääkkö vai eikö, tai mitä vaan, niin tulkaa juttelemaan. Haluan auttaa, ja olla tukena. Yleensä ne lapsen isät, ei siinä vaiheessa osaa sanoa juuta eikä jaata, eikä pysty lupaamaan 100% onko tukena vai ei. Väsyykö he siihen kaikkeen mitä siinä mukana tulee. Tai älkää tehkö heidän puheiden perusteella päätöstä. Olivat he mukana tai ei, mitä menetät? Ihmisen joka ei ole valmis vastuunottamiseen, joka ei ole valmis olemaan kanssasi loppuelämän tekemisissä? Onko sekään niin hieno ihminen ja todella rakastettava? En usko.  Ja tämä on mielipiteeni, ja en sano että kaikki olisi näin ! Toki se on hienoa, ja ihanaa jos mies on tukena ja pysyy vierelläsi, ole ylpeä siitä!
Poikkeuksia löytyy aina!
Abortti taas on pitkä ja vaikea asia. Sitä miettii monesti, ja varmasti monesti saattaa tulla katumuksen tunteita.
Sekään ei ole helppoa henkisesti, mutta toki hyvä ratkaisu jos tilanne on huono tai muuten vaan on varma siitä ettei pysty vielä huolehtimaan lapsesta, ketään en tähänkään rohkaise.

Oli tilanne huono tai hyvä, miettikää kaikelta kannalta. Koska se nuoruus ja se että saa mennä miten tykkää, onko se niin hienoa? Ja mitä menettää, parin vuoden päästä lapsi on vanhempi ja itse täysi-ikäinen? Sittenpähän ei tarvi miettiä, että entä jos jää porukoille kii.. entäjos...entäjos..
Miettikää, ja voi tulla juttelemaan :)

Tämä on vain, ja ainoastaan MINUN mielipide, älä ota ittees. :)