Kunnossa ollaan !

Hei !

Anteeksi ihan tuhannesti ku en oo kirjotellut, mutta en ole joutanut enkä jaksanut..
Olen ollut melkoisen väsynyt.
Mutta aloitetaanpas. Elikkäs maanantaina, minulla oli ruotsin valtakunnallinen ja se meni mielestäni melko huonosti. Näin sitten maanantaina myös yhtä ystävääni, ja saimme välimme kuntoon. Mikä on ihanaa! On ihanaa, että on taas yksi ihminen elämässä jolle voi puhua mistä vain, sillä tiedän että hän ei ole kaksinaamainen ja jälkeenpäin lähde sitten kertomaan asioitani muille. Myös sain iltapäivällä nauttia siskonlapsien seurasta. Ja myöhemmin sitten lapsen isän, ja hänen ystävän seurasta. Menin myös yöksi lapsen isän luokse.

Tiistaina sitten en tehnyt yhtikäs mitään. Minulla oli pää todella kipeänä, ja tuli niitä näköoireita. Joten soitin ensin oulaskankaalle ( minulle neuvottiin silloin, 19.4 torstaina siellä oulaskankaalla, että jos tulee näköoireita ja pää todella kipeäksi, pitää soittaa sinne. Sen raskausmyrkytys jutun takia..) ja siellä sitten sanottiin, että pitäisi saada verenpaine mitattua, eli jos se olisi koholla joutuisin lähtemään oulaskankaalle. Noh sitten soitin neuvolaan, että pääsisinkö mittaamaan verenpaineeni, ja sitten menin. Verenpaine ei onneksi ollut koholla, ja otettiin varalta pissa ja hemoglobiini myös. Pissassa minulla oli vain sokeria kahdella plussalla..... Ja sen takia ensi viikolla joudun menemään sokerirasitustesteihin... Noh sitten menin kotiin ja ei auttanut muuta kuin levätä että pääkipu lähtisi pois.

Keskiviikkona, minulla oli kotitalouden valtakunnallinen. Se meni todellatodella hyvin mielestäni ! Päätä ei enää särkenyt ja oli tosi hyvä olo. Kävimme myös äitini ja pikkusiskoni kanssa lenkillä, sillä oli niin kaunis ilma.
Lisäksi keskiviikkona puhuin lapsen isän äidin(lapsen mummun) kanssa, sillä olimme jo pitkään suunnitellut että menisimme käymään ikeassa torniossa ( vai onko se haaparannan puolella... sori entiiä ) ja sovimme sitten että menisimme torstaina. Joten sitten menin illalla lapsen isän luokse yöksi, sillä sovimme että lähdemme klo 7:00 ajelemaan.

Torstaina sitten herätyskello soi klo 6:00 ja aloin laittautumaan. Sitten kello taisi olla vähän yli seitsämän kun lähdimme. Matka meni tosi hyvin, ja olimme joskus puoli yhdentoista aikaan torniossa. Kävimme ensin (en muista kaupan nimeä) jossain kaupassa ostamassa limukkaa tuliaisiksi, lapsen isälle ja hänen veljilleen. Lisäksi myös ostin itselleni keittiötarvikkeita sillä ne olivat tarjouksessa. Siitä sitten suuntasimme Ikeaan.
Ikeasta löysimme vaikka ja mitä tarpeellista.. Ja todella halvalla.. Kävimme myös välissä sielä ikeassa syömässä. Ikeassa meillä meni joku 2-3h ja sitten lähettiin.... No siinä sitten käytiin ajelemassa ja kattelemassa Haaparannan keskustaa. Sitten lähettiin kotia päin... No minä siinä autossa istuin takapenkillä, lapsen isän äiti edessä, ja kuskina oli lapsen isän äidin miesystävä... Olin juuri alkanut laskemaan kuitista että paljon minulla oli mennyt rahaa ja paljonko olin velkaa ( sillä maksoimme niin, että lapsen isän äiti ja miesystävä maksoi kaiken, mutta olisin sitten omat ostokseni maksanut takaisin..)
Sitten yhtä äkkiä joku autoilia takanamme ajoi viereemme, tööttäsi ja osoitteli autoamme, tässä vaiheessa ajattelin että tämä miesystävä ajoi jotenkin autolla väärin. Sitten tämä miesystävä vain tokaisi että : nyt kävi huonosti..
Minä olin tooodella hämmästynyt että mitääh. Sitten lapsen isän äiti ja miesystävä sanoivat minulle että hyppää pois autosta, ja olin tässä vaiheessa vielä hämmästyneempi. Nakkasin sitten kuitin ja kaikki sylistäni pois ja nappasin PUHELIMENI ( vaikkei se ollut edes lähelläni ) mukaani ja avasin ovet.. Oli kamalasti savua ja liekkejä. Hyppäsimme pois ja lähdin kauemmas juoksemaan. Automme oli syttynyt tuleen. Ihan minun takanani
No sitten tämä miesystävä peruutti kaasupohjassa lumipenkkaan että olisi vähän sammuttanut sitä paloa, sitten lapsen isän äiti ja miesystävä yrittivät ottaa lunta siitä maasta ja nakata sitä siihen liekkeihin mutta lumi oli todella kovaa ja sitä ei saanut mitenkään irti. Sitten sattumalta, juuri toisella puolella tietä oli ajanut vanha palomies ja oli soittanut palokunnan paikalle, ja tuli siihen meidän avuksi. Minua käskettiin vain mennä kauemmas, jos auto sattuisi räjähtämään ja etten hengittäisi savua..
Minulla itsellä ei käynyt edes mielessä soittaa palokuntaa, olin niin pelosta sekaisin.
Siihen sitten tuli palokunta ja alkoivat sammuttaa tätä paloa.... Noh meidän tavarat paloi.. Tai no ostin ikeasta todella halvalla aivan ihanan pehmeän ja täydellisen peiton, se säilyi melko hyvänä. Vähän vain oli musta, ja tämä peitto tuotiin minulle ettei tulisi kylmä. Sitten palomiehet kyseli kaikkea että olimmeko me kunnossa ja ym.. Sitten siinä vieressä juuri sattui olemaan Tornion ABC. Menimme sitten sinne odottelemaan, että lapsen isän veli tulisi hakemaan meitä sieltä.. No siellä me sitten odoteltiin se 4-5h...
Ihmettelen suuresti sitä, ettei minua supistellut yhtään ! Ja vauvakin tuntui olevan toodella rauhallinen... No oltiin puolen yön jälkeen lapsen isän kotona ja oli todella poikki. Menin suoraan sänkyyn, sillä en pystynyt enään nukkumaan autossa. Koko ajan vain katselin taakse ja olin todella levoton koko automatkan..
Yökin meni todella huonosti. Näin painajaisia päivän tapahtumasta ja siitä kun meidän koti, paloi n. 6 vuotta sitten.. Siellä kuoli koiramme ja gerbiilit. Ja minulle jäi todella pahat traumat tästä kotimme palosta, jouduin käymään terapiassakin puhumassa asiasta, sillä en pystynyt kotona hetkeäkään olla yksin, enkä pystynyt yhtään yötä yksin nukkumaan..


Perjantaina sitten alkoi todellakin vasta tajuamaan tapahtumia. Äiti oli todella huolissaan voinnistani ja tiesi että minua oli taas alkanut painamaan mieltä se meidän kotimme palo.
En eilen paljon mitään tehnyt, mietin vain että mitä minulla todella meni, ja sitä kuinka onnellisia saimme olla siitä että olimme selvinneet kaikki hengissä, sillä oli todella lähellä että olisi voinut käydä huonosti..
Mutta eihän taaskaan lapsen isä ollut tukenani, sillä hänellä oli niin paljon muuta tekemistä että sain yksin olla ja miettiä.


Tänään sitten lähdin heti aamusta kotia, sillä alkoi todella tympäsemään lapsen isän käytös. Tuntuu että hän ei välitä minun tunteista *askaakaan tai muutenkaan edes halua ymmärtää kuinka vaikea minun on olla. Suuttuu ihan joka asiasta mitä sanon, ja aikaa minulle ei ole. Tai kun puhun asiasta, niin tulee vain että : 'onhan minulla aikaa' mutta ei todellisuudessa ole. Eilenkin sain melkein koko päivän olla yksin, vaikka olisin tarvinnut sillon tukea, mutta ei.
Äiti oli sitten leiponut munkkeja :) Söimme äitin kanssa ja juttelimme, että jos jatkuu nämä painajaiset ja levottomat yöt, niin menisin puhumaan asiasta jonkun kanssa. Sillä viimeksikin siitä oli apua.
Sitten myös siskonlapset tuli tänne, ja sain seuraa pikku prinsessasta. Mutta nyt äsken he lähtivät.
Ja en tiedä yhtään mitä meinasin tänään vielä tehdä.

Vapuksi minulla ei ole mitään suunnitelmia, varmaan kotona oleskelen.. Ainakin perjantaina on se kontrolli oulaskankaalla ja ruotsin koe. Muita suunnitelmia ensi viikoksi ei ole..
Mutta kirjoittelen kun pystyn ja jaksan. On vieläkin todella sekava ja outo olo kaikesta. Tarvitsen aikaa käsitellä tätä kaikkea. Mutta muuten kunnossa ollaan !
Nyt on sitten menossa rv: 31+1.