Mitä pidemmälle päivät käy, mä toivon Et ikuista tää onni on

Lauantaina me käydään valokuvaliikkeessä ottamassa Sisusta ja Joulupukista kuvia, jotta saamme joulukortteja. Ensi viikolla sitten me menemme Ouluun lääkärille, ja minulla on terapia.
Perjantaina Yleltä tullaan koekuvaamaan meitä ensi vuonna tulevaan Teiniäidit ohjelmaan.
Ääääk, vähän jännittää. En tiiä yhtään miten Sisu tai kukaan reagoi.
Ylivieska on niin pieni paikka että...
Huomenna pitäisi soitella sossuun ja vuokra-asunnoille että irtisanon sen kämpän.
Varasin myös ehkäisyneuvolaan ajan, ja ensi kuulle sain sinne ajan.

Mun on pakko täälläkin hehkuttaa.
Oon tosi ilonen siitä että Sisun isä on alkanut ottamaan enemmän vastuuta.
 Esim. Eilen hän heräsi Sisun kanssa(...no okei oli se melko vaikeeta, mutta silti heräsi!) aamulla että sain nukuttua, illalla nukutti Sisun ja yöllä kävi tekemässä maitoja.
Joistakin nämä on pieniä asioita, mutta minulle isoja, helpottavia asioita!
Ja koko ajan ollaan menossa parempaan suuntaan....Toivottavasti.
Osaan nykyään arvostaa niitä pieniäkin asioita.
Oon alkanu voimaan henkisesti paljon paremmin.
Jaksaminen on ollut koetuksella, ja perjantaina olin jo sitä mieltä että nyt on pakko päästä hoitoon.
Mutta lauantaina tuli ihme parantuminen ja pitkästä aikaan jaksoin hymyillä jopa ilman syytäkin.
Noh, ainakin ensi viikolla pääsee purkamaan tunteita terapiaan.. Ihanaa..
Vähän kyllä ahistaa mutta.
 En tiiä jotenkin vaan on pitkään tuntunut kaikki todella raskalta ja vaikealta.
En oo vaan saanut käsitellä raskautta ja tätä kaikkea tarpeeksi.
Mulle on sattunu niin paljon, niin vähässä aikaa.
Oon myös ajatellut mennä käymään jossai äitiryhmissä täällä. Enkait mä mitään menetä?
Inhottavaa ajatella että ei oikein oo muita äitikavereita ku sisko, ja täällä netissä juttelen joittenkin teiniäitien kanssa. Ihanaa ois tutustua, mutta eipä täällä päin hirveesti teiniäitejä oo.
Mä toivon niin että tää masennus paranee, ja jaksan hymyillä vielä.
Mutta jos mun mieliala pahenee vieläki, mä meen hoitoon, mun on pakko Sisun takia.
En halua että Sisu tai kukaan joutuu kärsimään mun pahasta olosta. Enkä mä halua puhua siitä sen enempää.
Jos joku ois vaan päivän mun paikalla, ja tajuais mun kaikki tunteet ja ajatukset.
Sen kuinka taistelen joka päivä että jaksan. Paitsi nyt on ollut parempia päiviä.. Mutta silti, sitä ennen päivät on ollut kamalaa taistelua..
En halua angstata, en halua sääliä, en ymmärrystä. Koska haluan olla vahva. Ja oon vahva.
Haluan vaan että joku on vieressä, lähellä. Halaa, ja pysyy. On hiljaa jos haluan puhua, ja halaa jos tarviin sitä. Antaa mulle 110% luottamuksen.
En varmaan ikinä halua puhua, en kertoa mikä on mun pahan olon takana.
Kenenkään ei tarvi ikinä tietää mistä tää kaikki johtuu. Se on mun omaa syytä. Ja ite kärsin siitä. Ei muut.
Ei Sisu, ei äiti, ei isä, ei Sisun iskä, ei kukaan. Mä vaan.
En vaan luota keneenkään.
Sisu on tuonu iloa mun elämään, ja toivon että se on mun vieressä aina.
Osaan olla ilonen ja nauraa. Eikö se riitä? Ja osaaan pyytää apua, ja tiedän millon tarviin hoitoa.
Koska en halua ikinä että Sisu kärsii mun takia. En ikinä.
http://www.youtube.com/watch?v=gVppceNO7uE

Palaan kotiin päin sankan savun seasta

On vastaantulijoita, on kuoppa kadussa

On puinen asema, on tehdas suljettu

Pidän kädet puuskassa, piilossa tuulelta

Jos en tietäis että siellä oot, en jatkais

En katsettani maasta sais

Pimeän tultua mä puristan sun kättäs

Oothan tässä vielä huomenna

Sä sanot loppuun lauseet, jotka aloitan

Ja keräät talteen palaset kun hajoan

Niin oothan tässä vielä huomenna

Sä oothan tässä vielä huomenna

Voisin kuunnella nauruasi soivaa

Kunnes sulaa ikijää tai yö on pysyvää

Kun raakkuu varikset ja syvälle käy multa

Tiedän jossain onnistuin, kun sinuun takerruin

Mitä pidemmälle päivät käy, mä toivon

Et ikuista tää onni on

Pimeän tultua mä puristan sun kättäs

Oothan tässä vielä huomenna

Sä sanot loppuun lauseet, jotka aloitan

Ja keräät talteen palaset kun hajoan

Niin oothan tässä vielä huomenna

Sä oothan tässä vielä huomenna

Sama liike joka lehdet puihin saa

Pienen lapsen kävelemään opettaa

Linnut kylmän ajaks pois vie lämpimään

Meidät toisillemme toi

Meidät toisillemme toi

Pimeän tultua mä puristan sun kättäs

Oothan tässä vielä huomenna

Sä sanot loppuun lauseet, jotka aloitan

Ja keräät talteen palaset kun hajoan

Niin oothan tässä vielä huomenna

Sä oothan tässä vielä huomenna

Oothan tässä vielä huomenna

http://www.youtube.com/watch?v=PeJAZE721OI

Sisua.

Ollaan lisätty Sisun soseen sekaan pariin kertaan sitä kukkakaalia, parsakaalia, ja tänään bataattia ja kesäkurpitsaa.
Kukkakaalista ja parsakaalista Sisu ei oikein tykännyt. Mutta jatketaan maisteluja vielä.
Sisu syö hyvin ja paaljon kerrallaan. Ihan oikeesti, se on varmaankin alkanut tankkailemaan.
Monesti saattaa perunaporkkanasosetta mennä n. yksi sose purkillinen + mitä muuta siihen on sekoitettuna + jälkkäri!
Jälkkäriksi saa päärynä&mangoa, tai Banaania, tai paratiisisosetta, tai pelkkää päärynää.
Välipalalla Sisu syö myös näitä makuja. Sitten vielä maitoa aina välillä.
Yöt on alkanut menemään paremmin, ei ole enään niin levotonta.
Paitsi Sisulla kutisee iho vielä niin paljon että välillä se tuottaa levottomuutta, mutta... Ihan hyvin silti :-)
Sisu on oppinut menemään eteenpäin.
Mahallaan nostellaan myös jo pyllyä ylös päin, ja yritetään kontata.
Ei varmaankaan kauaa mene että mies konttailee ympäriinsä.
Selällään maatessaan Sisu yrittää nostaa itseään istumaan. Sitterissä ei enään pysytä kun noustaan istumaan tai yritetään kääntyä.
Yöt nukutaan massullaan. Kaikki mahdollinen mitä saa käsiinsä menee suuhun.
Sisu on alkanut vähän vierastamaan. Yleensä Sisu ei vierasta mutta nyt sitten tänään vähän vierasti.

Kukkakaalia

Elikkä kukkakaalia on lisätty Sisu pojan ruokaan.
Tänään maisteltiin ensimmäistä kertaa, ja Sisusta ei oikein ottanut selvää tykkäsikö vaiko ei. Saapa nähdä miten lähtee maistumaan kun aikaa menee eteenpäin.
Jälkkäriksi Sisu on saanut mangoa, tai paratiisisosetta.
 Tänään kävin kaupasta ostamassa mangoa,paratiisi ja päärynä mangososetta jälkkäriksi ja välipalaksi. Vähän harmittaa kun ostin valmiina,muttamutta.. Suurimman osan teen kumminkin itse.
Ollaan myös parina aamuna ja iltana juotu velliä. Mutta kaupan vellit ei varmaankaan passaa Sisulle.
Sillä näppyjä tuli enemmän ja puklailu alkoi. Jos loppukuusta menemme Ouluun lääkärille kysyn että mikä neuvoksi.

Viime yö oli kyllä todella levoton. Sisua kutitti joka puolelle ja koko ajan kääntyiltiin ja vaikka mitä..
Toivottavasti tänään ei niin pahasti kun tänään ei olla otettu velliä.
Tänään myös tuli viestiä että Sisun heijastin paketti on saapunut,mutten kerennyt hakemaan sitä.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Oikeesti mua on alkanu niin tympimään se että joillekkin äideille (iästä riippumatta) valitetaan siitä, että sä koko ajan oot menossa. Jos vaikka menisikin harvempi päivä kuussa, 'vapaalle'.
En ymmärrä miksi äideillä ei saisi olla muuta elämää kun lapsi.
 Miksi me ei saataisi oikeasti tehdä/ajatella muutakuin lastamme? Sehän on ihan selvä FAKTA että vaikka menisimme ja olisimme kuukaudessa sen PARI PÄIVÄÄ vapaalla,ei tarkoita sitä ettemmekö rakastaisi lastamme/lapsiamme.
Inhottavaa. Menkääpä te 'lapsettomat' vaikkapa kuukaudeksi lapsen kanssa vaikka kuukaudeksi neljän seinän sisälle ilman kavereita tai mitään muuta sosiaalista elämää muutakuin lapsi. Tulisitteko hulluksi?
Ja jos me koko ajan istuttaisi kotona käet ristissä,ilman omaa  aikaa se vaikuttaisi meidän henkiseen hyvinvointiin, ja taas äidin henkinen hyvinvoiti vaikuttaa taas lapseen ja lapsen hoitamiseen.
Jos me masennumme, kuinka jaksamme hoitaa lapsiamme?  Jokainen äiti tarvitsee sen jonkun hetken itselleen ja ystävilleen. Oli sitten nuori,vanha,yksinhuoltaja, tai yhteishuoltaja.
Mikä tämä juttu on että jos on lapsi niin ei saisi olla omaa aikaa? En oikeasti ymmärrä.
Vaikka onkin lapsi elämässä,ei tarkoita sitä että koko elämän pitäisi olla vaan lasta.
Olkaa ihan mitä mieltä tykkäätte mutta tää on mun mielipide ja oikeasti alkaa jo napsuun päässä kun jotkut tulee vinkumaan tai inisemään siitä että Miksi sun pitää nyt lähtee minnekkään ku sulla on lapsi, ja miks sun sitä ja tätä kun sulla on LAPSI.
Voi luoja, toivottavasti joku päivä tajuutte kuin pässejä oikeesti ootte. Muistelkaa sitten,kun ite ootte äitejä tai isiä että mitä ootte muille valittanu kun itse haluatte lapsi vapaata.
Onhan se päivän selvä asia että omaa lasta tulee ikävä kun se on poissa. Ja ei se lapsi siitä kärsi vaikka se on erossa äidistään. Päinvastoin, se on vaaan positiivista.
Lapsi kun huomaa äitinsä olevan iloinen ja pirteä niin se tietää kaiken olevan hyvin ja mitään hätää ei ole.
Lapset niin tajuavat ja pystyvät lukemaan vanhempansa mielialan, ja se kärsii itse siitä jos äiti voi huonosti.
Ei musta tää kohtelu oo oikein meitä äitejä kohtaan. Meki ollaan vaan ihmisiä.

Älkää valittako tää on edelleenki mun mielipide.